Sarjakuvantekijät ry on nimennyt vuoden 2019 sarjakuvateoksi Oulun sarjakuvafestivaalin. Yllä videolla Oulun Sarjakuvaseuran toiminnanjohtaja Harri Filppa kiittää saamastamme tunnustuksesta. Sarjakuvantekijöiden hallitus perusteli päätöstään seuraavasti:
Oulun sarjakuvafestivaali on toiminut vuodesta 2012 alkaen määrätietoisesti, kehittyen vuosi vuodelta pohjoisen sarjakuvatoiminnan keskipisteeksi. Oulun sarjakuvakeskuksen vuosittain marraskuussa järjestämä festivaali tuo kaupunkiin sarjakuvaväkeä myös muualta Suomesta ja ulkomailta. Tapahtuma on luonut hyvät suhteet erityisesti pohjoismaihin, mutta myös muualle maailmaan. Ulkomaalaisia vieraita on festivaaleilla nähty heti toisesta vuodesta alkaen. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin lisäksi vieraita on tullut myös Venäjältä, USA:sta, Espanjasta, Saksasta, Japanista ja Egyptistä.
Festivaaleihin kytkeytyy myös pohjoismainen sarjakuvakilpailu, sekä sarjakuvatutkimuksen esiin tuominen. Näyttelytoiminnassa suurin ponnistus on ollut Oulun taidemuseossa 2017 avattu Comics Effects -näyttelykokonaisuus, jonka yhtenä osiona oli 101 sarjakuvaa Suomesta. Kirjanakin julkaistussa hankkeessa oli mukana 101 sarjakuvantekijää, joista jokainen piirsi sivun sarjakuvan yhdestä Suomen itsenäisyyden ajan vuodesta.
Festivaalin lisäksi Oulun sarjakuvakeskuksella on toimintaa ympäri vuoden, ja näyttelyitä sekä sarjakuvakursseja myös Oulun ympäristössä. Oulun pääkirjaston sarjakuvaosasto Sarjasto toimii myös yhteistyössä sarjakuvakeskuksen ja festivaalin kanssa.
Juuri nyt on tärkeää muistaa, että erilaiset sarjakuvatapahtumat ovat tärkeä osa kotimaisen sarjakuvan elinvoimaa. Ne tarjoavat mahdollisuuden oppia, tavata sarjakuvantekijöitä ja ostaa sarjakuvia laidasta laitaan. Erityisesti pienkustantajille tapahtumat ovat tärkeitä myyntipaikkoja, juuri muualta heidän töitään ei usein edes saa. Keväällä 2020 lähes kaikki kulttuuritapahtumat on peruttu, mutta tilanteen tasaannuttua ne kaipaavat yleisön osallistumista ja tukea entistäkin enemmän.
Oulussa nähdään!
Tunnustus oli tarkoitus jakaa Tampere Kuplii -tapahtumassa, mutta sattuneesta syystä moni asia on muuttunut.
Tampereella oli tarkoitus myös julkistaa Sarjakuva-Finlandian voittaja. Sekin tapahtui vain median välityksellä, palkinnon sai Ulla Donnerin Sontaa (S&S 2019). Valinnan teki Aulikki Oksanen, 1960-luvulta lähtien itsekin sarjakuvia tehnyt ihminen.
Näinä aikoina, kun kirjastot ovat kiinni, suosittelen harkitsemaan sarjakuvalukemisen hankkimista Turun Sarjakuvakaupasta nettitilauksina. Näinä poikkeusaikoina tilaukset saa postikuluitta.
Oulun Sarjakuvakeskuksen yhteydessä oleva Turun Sarjakuvakaupan toimipiste on toistaiseksi kiinni. Ilmoittelemme kun kauppa taas aukeaa.
* Turun Sarjakuvakauppa
Luin blogiasi ja siitä tuli mieleen sarjakuvan asema, lähinnä suomalaisen koulun maailmassa. Oma lapseni oli opettajalleen ehdottanut sarjakuvakirjaa, kun tehtävänä oli lukea kirja ja analysoida sitä eri tavoin. Mutta sarjakuva oli ilmeisesti ainoa genre, joka ei opettajalle sopinut. Onkohan tämä yleinen käytäntö suomalaisessa perusopetuksessa?
VastaaPoistaSarjakuvan asema on kouluissa ja muutenkin parantunut 1990-luvulta lähtien, mutta vielä on paljon tekemistä. Onneksi sarjakuvat kokonaan tyrmäävät opettajat alkavat jäädä vähemmistöön.
VastaaPoistaEnnen videoita, tietokonepelejä ja älykännyköitä sarjakuvat olivat samanlaisessa asemassa nuorison tyhmentäjinä ja huonojen mallien antajina. Kun kerran 1950-luvulla on sellainen leima lyöty, niin siitä eroon pääseminen on perin hidasta.
Eli kysymykseesi vastaus on, että sarjakuvien karsastaminen on kohtalaisen yleistä, mutta väistymässä oleva ilmiö.
Kiitos yleissivistävästä postauksesta! Sarjakuva on itselleni hyvinkin vieras genre, mutta taidan haastaa itseni tutustumaan siihen vielä tänä keväänä. Samalla, mikäli nettikaupasta tilaisi, tulisi tukeneeksi kotimaista kulttuuritoimintaa. Win-win! :)
VastaaPoistaMahtavaa, onnea Oulun sarjisfestareille!
VastaaPoistaMuiden kommentoijien huomioihin täydennyksenä: sarjakuva on onneksi saanut jo valtavasti jalansijaa peruskouluissa ja tiettyjä klassikoita, kuten Art Spiegelmanin Maus, taitaa kuulua jo ihan opetuksen lukemistoonkin. Ja onhan myös äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa pitänyt analysoida sarjakuvia yhtenä vaihtoehtona jo ainakin pariin otteeseen.
Voisinkin suositella kotimaisista sarjakuvista erityisesti Tiitu Takalon tuoretta Memento mori -sarjakuvaromaania. Mikään ilopilleri se ei sisältönsä puolesta ole, mutta vahva, henkilökohtainen selviytymistarina. Kova ehdokas ensi vuoden Sarjakuva-Finlandian saajaksi!