Matti Nieminen - Anssi Rauhala
Täysikäsi 2020
tiistai 23. kesäkuuta 2020
sunnuntai 14. kesäkuuta 2020
Ritari Ardent
Hiljan edesmennyt sarjakuvaneuvos Timo Reenpää (1949-2020) suomensi 1970-luvulla neljä Ritari Ardent -albumia. Tuota sarjakuvaa en ole lukenut vuosikymmeniin, joten kaivelin hyllyjäni. Niistä löytyi sarjan avaava Musta prinssi (Otava 1976) ja viimeiseksi suomennokseksi jäänyt Noiduttu viikinki (Otava 1978).
Alkujaan Castermanin julkaisema ja François Craenhalsin (1926-2004) piirtämä sarjakuva sijoittui myyttiselle keskiajalle frankkien valtakuntaan, päähenkilönä on Walburgen herran poika Ardent, lisänimeltään Intomieli. Seikkailujen alussa Ardent on 14-15-vuotias poika, jolla on kiivas ja malttamaton luonne.
Ritari Ardentista ei tullut Otavalle samanlaista menestystä kuin 1970-luvun alussa julkaisuohjelmaan otetuista Tintistä ja Lucky Lukesta. Tuolloin Casterman kuitenkin edellytti vähintään neljän albumin julkaisemista, joten ilman ranskalaisen kustantamon vaatimusta suomennossarja olisi jäänyt lyhyemmäksikin.
Mustassa prinssissä Ardent päätyy kuningas Arthurin nuoren tyttären Gwendolinen aseenkantajaksi. Suomentaja Reenpää on nimivalinnoilla liittänyt myyttiseen maailmaan Brittein saarten Camelotin sävyjä. Craenhalsin nimetkin ovat samaan suuntaan viittaavia, mutta eivät niin selkeitä. Ardent ja Gwendoline ovat suurin piirtein samanikäisiä, ja jälkimmäisellä on huomattavan rauhoittava vaikutus edelliseen.
Craenhalsin työstä tulee lähinnä mieleen samoihin aikoihin syntynyt Jean Van Hammen ja Grzegorz Rosinskin Thorgal, jota WSOY yritti kolmen albumin verran tuoda Suomen markkinoille pari vuotta sitten. Ardent on kuitenkin askeleen tai pari Peyon Johanneksen ja Pirkaleen suuntaan.
Craenhals teki kaikkiaan 21 Ritari Ardent -albumia. Viimeinen ilmestyi vuonna 2003. Parhaiten Craenhals on tunnettu 4 ässää -sarjakuvasta, jota hän aloitti tekemään jo 1950-luvulla.
