Pitkästä aikaa olen uskaltautunut pari kertaa elokuvateatteriin. Vuoden ensimmäinen teatterielokuva oli Denis Villeneuven Dyyni (Yhdysvallat 2021). Pidin Frank Herbertin suomennetuista teoksista taannoin paljon, ja elokuva juoneen keskittyvänä ei ollut pettymys.
Dyynin katsominen johdatti seuraavan elokuvan valintaan. Kuopion Rikos-vilimit -festareiden ohjelmistoon kuului Hiroshi Teshigaharan Dyynien daami (Japani 1964). En tiedä mistä suomalainen nimi on saanut alkunsa, filmin alussa nimeksi kerrottiin Nainen hiekka-aavikolla.
Nimen perusteella valittu filmi osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Tosin pääosassa oli nuori mies, elämäänsä menestystä ja arvostusta hakeva opettaja. Hiekka-aavikolle hän tuli etsimään uutta hyönteislajia, jotta saisi nimensä entomologian historiaan.
Kehityskertomuksessa välttämättömyydestä tulee hyve. Hiekka tai eristäytyminen ulkomaailmasta voi symboloida katsojan tarpeiden mukaan monia asioita. Ihmisen mieli on taipuisa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti