Maailman pohjoisin tammi

 

Sunnuntai kului mukavissa äänimaailmoissa Haaparannan rautatieasemalla Haparator-äänifestivaalilla. En aikaisemmin ole käynyt rautatieaseman sisätiloissa, rakennus on pitkään ollut paikallinen nuorisotalo. Nyt junaliikenteen alettua uudelleen Haaparantaan saakka, talo on alkuperäisessä käytössään. Junavuorojen väliin sunnuntai-iltapäivänä mahtui myös taidetapahtuma.

Aseman seinällä oli vanha pohjoisten seutujen kartta. Muutamin paperinuolin kerrottiin Lapin nähtävyyksistä. Hieman Haaparannan kaupungin eteläpuolella oli Ruotsin itäisin piste, Aavasaksalla oli tsaarin jahtimaja ja aivan Tornion ja Haaparannan rajan tuntumassa maailman pohjoisin tammi.

Kyselin paikallisilta onko tammea vielä olemassa, mutta tämä nähtävyys oli nykyisille ihmisille tuntematon. Festivaalin loppuessa oli jo niin pimeää, ettei tammea toimittanut samalla reissulla lähteä etsimään.

Metsämuseo Luston kokoelmissa on Erkki Laitakarin vuonna 1938 ottama valokuva, joka esittää Suomen pohjoisinta tammea. Ruotsin puolella ilmeisesti sama puu oli nimetty maailman pohjoisimmaksi?

Pohjoisin tammi ei enää ole, jos se enää on olemassakaan. Vuoden 1952 Silva Fennicaan kirjoittamassaan artikkelissa Paavo J. Ollinmaa kertoo 

Maamme pohjoisin istutettu tammi ei kasvane enää Torniossa, kuten viime aikoihin saakka asia on ollut, vaan todennäköisesti Kolarin Vaattojärvellä mv. Vieno Kortelaisen talon pihalla.

Nyttemmin pikaisen googlailun perusteella Ruotsissa kasvaa tammia ainakin Kiirunan korkeudella. Suomessa samoja puita on ainakin Rovaniemen Juurakkotiellä, jos Kolarin puu ei ole tänne asti selvinnyt. Norjassakin tammia on istutettu eri paikkoihin. 

Vanhat sanomalehdet kertovat

Lehtitietojen mukaan Tornion tammen olisi istuttanut konsuli Karl Adolf Govenius vuonna 1863. 1900-luvulle tultaessa puu sijaitsi Rantakadun (nyk. Länsiranta) varrella Soveliuksen/Sallisen puutarhassa. Istuttaja kerrottiin kuparilaatassa, joka oli kiinnittetty puuhun.

Varhaisin maininta tammesta on Tornion Uutisissa heinäkuussa 1906.

Huolimatta ijästään, noin 30 vuotta, on tammi hyvin kestänyt pohjolamme kylmät ja myrskyiset talvet ja kesät. Tuota merkillisyyttä käyvät täällä kävijät, etenkin naapurimaasta, katselemassa. Ja näkemisen arvoinen se onkin, sillä se on tuuhea kuin konsanaan Etelä-Suomessa kasvanut. Tämä puu olisi jotenkin vahva, jos ei se maan pinnalta olisi haarautunut kahdeksi rungoksi.

Ruotsalaisten lisäksi puu alkoi saada mainetta kotimaassa. Vuonna 1907 Limingan kansanopistolaiset kävivät tutustumassa tammeen.

Puu on saanut paikallista mainetta, ja sitä pidettiin arvossa. Kesällä 1909 tammesta oli katkottu oksia. Siihen reagoitiin useilla yleisönosastokirjoituksilla paikallisissa lehdissä. Yksi puun kohtelusta huolestunut kirjoitti Tornion Lehdessä:

Tiettävästi on se maailman pohjoisin tammi ja herättääkin muukalaisten huomion kuullessaan siitä. Sentähden onkin tieto siitä levinnyt kaikille Euroopan kulmille.

Pohjoisessa menestynyt tammi sai sen omistajan tekemään muitakin kokeiluja. Tornion Uutiset kertoi elokuussa 1912 hänen saaneen omena- ja päärynäpuut kukkimaan, tosin puita oli pidetty juhannukseen saakka sisällä. Samana vuonna tammi oli tehnyt ensimmäiset terhonsa.

Tornion tammi katoaa kotimaisista lehdistä pariksi vuosikymmeneksi kunnes 1930-luvun lopulla sitä esitellään useissa lehdissä yksittäisenä pikkutietona. Torniosta tehdyissä reportaaseissa tammi mainittiin paikallisena erikoisuutena. Lokakuussa 1939 Karjala kertoi:

Katselemme kunnioituksella puuta, jota on hoidettu huolellisesti, mm. on molempien runkojen tueksi oksien alapuolelle kierretty rautalankaa asianomaisine, kuorta suojelevine puunkappaleineen.

  Puun myöhemmistä vaiheista ei ole vielä tietoja. Selvittelen asiaa.