tiistai 21. kesäkuuta 2022

Juhannusmysteeri

 


Miia Laine

Kuolema ei lomaile

Enostone 2022


Kesäkuussa, juuri sopivasti ennen juhannusta, ilmestyi espoolaisen Miia Laineen esikoisteos Kuolema ei lomaile. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on dekkari. Emilia Jääpuro on entinen poliisi, joka on siirtynyt yksityisyrittäjäksi selvittelemään firmojen ongelmia. Hänen entinen pomonsa Espoon poliisista soittaa juhannuspäivänä ja pyytää avuksi selvittämään espoolaisten kesähuvilalla Saimaan rannalla tapahtunutta murhaa. Jääpuro kun on samalla seudulla mökkeilemässä.

Kyseessä on suljetun paikan ja perheen sisällä tapahtunut murhamysteeri. Laine kirjan mittaan rikkoo molempia suljettuja kehiä hieman, mutta alkuasetelma on hyvin perinteinen rikosromaanin lähtökohta. On ruumis ja epäillyt, kaikki yhdessä nipussa.

Murhattu on perheen leskiäidin uusi poikaystävä. Eronnut, karannut ja liike-elämässä tarjotusta avusta huolimatta huonosti menestynyt. Mahdollisia motiiveja surmaan näyttää aluksi olevan vain yksi. Estää lesken uusi avioliitto.

Rikos ratkaistaan suomalaisen poliisin rautaisella ammattitaidolla ja tutkintamenetelmillä. Ajoittain elämänkokemus auttaa. Jääpurojen kesämökille oli pitänyt tehdä kaksi porakaivoa, koska ensimmäinen reikä oli sattunut suolaisen veden pussiin. Normaalissa kaivossa kun vesi oli loppunut kesken kesän, ja mökillä haluttiin viettää aikaa myös elokuussa. Kaivojen pohtiminen johti murha-aseen löytymiseen.

Saimaan rannalta siirrytään heti murhapäivän jälkeen Espooseen tekemään varsinainen työ. Ollaan Westendissä, Tapiolassa ja Haukilahdessa. Laine pääsee kuvailemaan kotikulmiaan. Tapahtumien keskiössä oleva Karvioiden perhe on ylempää keskiluokkaa, Kielo Wash -perheyrityksen ydinjoukko. 

Kirjan huono-osaiset elävät kokonaan toisenlaisessa ajatusmaailmassa. Tässä mielessä Laineen teos antaa Espoosta (ja maailmasta) hyvin pessimistisen ja deterministisen kuvan. Haluaisin kuitenkin uskoa, ettei huonot lapsuuden lähtökohdat määritä ihmisen koko elämää. 





tiistai 7. kesäkuuta 2022

Unelmoijan karttakirja

 



Judith Schalansky

Kaukaisten saarten atlas

suom. Marko Niemi

Poesia 2020


Karttakirjat ovat omanlaisensa kirjallisuuden laji, joilla on suuri merkitys ihmisten käsitykseen siitä millainen maailma on. Kartoista selviää meret, mantereet, maat ja pinnanmuodot. Oleellinen osa kartastoja ovat valtioiden rajat ja ihmisten asuttamat paikat. Vaikka kartastoa monesti ajatellaan luonnontieteiden tuottamien tulosten lahjomattomana ja ideologiattomana julkistamisena, niin lopputuloksissa on usein politiikka ja valtapyrkimykset läsnä.

Kirjailija Judith Schalanskyn syntymävaltio Itä-Saksa on olemassa enää vanhentuneissa ja historiallisissa kartastoissa. Kirjansa esipuheessa hän kertoo, että hänen kouluaikaisissa kartastoissa DDR oli aina omalla sivullaan, yhtenä kauniina kokonaisuutena. Länsi-Saksa oli aina toisella aukeamalla. Maiden yhdistymisen jälkeen hänelle paljastui, että toisen Saksan asukkaille kartta oli aivan toisenlainen. Siinä olivat molemmat maat samalla aukemalla, mutta rajat eivät määritelleet DDR:ää vaan mystisen ”Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen”.

Kaukaisten saarten atlaassa ei ole kuitenkaan kyse maailmanpolitiikasta tai valtasuhteista, ainakaan pääosin. Kirja on saanut alkunsa karttojen lukemisesta, löydöistä ja ihmettelystä niiden äärellä. Maapallolla on paljon eristyneitä ja syrjäisiä saaria, jotka usein ovat pienessä laatikossa varsinaisen emämaansa yhteydessä. Schalansky kertoo ajatelleensa, että kartanpiirtäjät ovat aloittaneet näistä pienistä kohteista ja sitten jatkaneen suurten mantereiden tekemiseen. Siitä seurasi oivallus, että mantereet, suuret massat ovat yhtälailla saaria maailman merissä kuin pienetkin alueet.

Schalansky on antanut teoksen alaotsikoksi Viisikymmentä saarta, joilla en ole käynyt enkä tule käymään. Kyse on siis pelkästään kartastojen ja muiden tietokirjojen tuomista tarinoista ja niiden kauniista kirjallisesta ilmaisemisesta. Moniin Schalanskyn kirjaansa valitsemaan paikkaan on käytännössä mahdotonta päästä, ja suurimpaan osaan matkustaminen vaatii runsaasti aikaa ja rahaa. Lähes puolet saarista on asumattomia. Osan kamaralla on kulkenut vähemmän ihmisiä kuin Kuussa.

Teos ei ole pelkästään Schalanskyn kirjoittama, vaan hän on myös suunnitellut ulkoasun kirjainleikkauksia myöten. Se valittiin julkaisuvuotenaan Saksan kauneimmaksi kirjaksi. Tekijä on edellyttänyt käännöksiltä samaa huoliteltua ulkoasua. Sen toteutuksessa suomalainen kustantaja Poesia on onnistunut hyvin. Kaikki kartat ovat samassa mittakaavassa ja etäisyyttä kuvaavat janat informatiivisia.

Schalanskyn valitsemiin saariin liittyy kiehtovia ja/tai karmaisevia tarinoita. Amelia Earhart aikoi tehdä välilaskun matkalla Tyynen valtameren yli Howlandin saarella. Pilvien vuoksi hän ei kuitenkaan löydä sitä, useampien tuntien etsinnästä huolimatta. St. Kildalla sitkeät ihmiset elättävät itseään keräämällä merilintujen untuvia ja munia. Kaksi kolmesta saarella syntyneestä kuolee kahdeksan päivän tautiin. Norjalaisten löytämästä Pohjoisen jäämeren Yksinäisyyden saaresta tulee ajan mittaan venäläisten Eristäytymisen saari.

Joillakin saarilla on tiheä asutus. Schalanskyn valinnoista väkiluvultaan Kap Verdeen kuuluva Brava, 6804 asukasta. Silti kaksi kolmasosaa kapverdeläisistä asuu muualla kuin kotisaarillaan. Salomonsaariin kuuluvalla Tikopialla on asuttu kolme tuhannen vuoden ajan, asukkaita on nykyisin 1200. Alle viiden neliökilometrin saari on pysynyt elinkelpoisena vuodesta toiseen neljän klaanin päälliköiden huolehtiessa väestön nollakasvusta. Jokaiselle syntyvälle pitää olla oma puutarhansa. Pääsiäissaaren Schalansky nimeää Tyyneen valtamereen heitetyksi sopuliksi.

Kaukaisten saarten atlaan suomennos jäi Marko Niemen (1974-2019) viimeiseksi toteutuneeksi työksi. Käännöksen ovat viimeistelleet Kristian Blomberg ja Raisa Marjamäki. Saksankielinen alkuteos ilmestyi 2009 ja englanninkielinen laitos 2010. Suomalainen kustantaja on kertonut harkinneensa julkaisemista pitkään, toivottavasti tämä taloudellinen panostus kantaa hedelmää. Tämä mielikuvitusta ruokkiva ja kaukokaipuuta helpottava teos on palannut käsiini lukuisia kertoja. Missä olikaan neljän asukkaan Tromelin? Mikä olikaan se koiruus, jonka vuoksi Petossaari (Deception) sai nimensä?


Julkaistu Kaltiossa 4/2020.