Kansanuskon yöpuoli
SKS 2022
Neljännesvuosisata sitten, kun tyynnytin koliikista kärsivää
esikoista, en tiennyt vanhan kansan nimenneen oman olennon itkun syyksi. Se oli
yöitkettäjä tai valvottaja. Vanhalla kansalla oli myös loitsuja ja taikoja sen
karkottamiseksi. Taiat eivät olisi sopineet kerrostalossa toteutettaviksi, ja
myös lastensuojeluviranomaisilla olisi ollut sanottavansa kirveen kanssa heilumiseen
vauvan lähettyvillä. Loitsuilla sen sijaan olisi varmaankin ollut tyynnyttävä
vaikutus.
Yöitkettäjän ja monet muut vanhan kansan hiidet ja
manalaiset esitellään Pasi Klemettisen tietokirjassa Kansanuskon yöpuoli. Kuten
esipuheessa kerrotaan, kirja on lajissaan ensimmäinen suomalaiseen kansanperinteeseen
perustuva ”pahojen olentojen” esittely. Aakkosjärjestyksessä käsitellään noin
70 oliota Ajajaisesta jo mainittuun Yöitkettäjään. Teoksessa kerrotaan myös
vanhan kansan ohjeita normaalin arjen häiritsijöiden karkottamiseen.
Klemettinen on kirjannut ylös jo useamman vuosikymmenen ajan
erilaisia kansanperinteen pahan ja mieliharmin aiheuttajia. Hänen
väitöskirjassaan pääosassa olivat Mellastavat pirut (1997). Kansanuskon
yöpuoli on mainio hakuteos aihepiiriin, kalmojen, kiirojen ja keijukaisten
maailmaan. Pirua on tässäkin teoksessa käsitelty parinkymmenen sivun verran.
Esittelyjen lomassa Klemettinen tekee hyviä havaintoja.
Rajapiru vaivasi lähinnä eteläisen Suomen ihmisiä, Pohjanmaan ja
Pohjois-Karjalan pohjoispuolella siitä ei ole juurikaan havaintoja. Sen sijaan Pyhän
Yrjön taistelusta lohikäärmettä vastaan kerrottiin suomalaisia versioita aina
Enontekiötä myöten. Monessa kohtaa ”kansallinen” onkin ylikansallista, yleisinhimillistä
kerrontaperinnettä.
Monet vanhan kansan huolet ovat liittyneet karjaa ja kotielämiä
häiritseviin henkiin. Siitä huolimatta Klemettisen hakuteos antaa ajoittain
loitsuja myös nykyihmisen käytettäväksi. Varkaan perään voi laittaa Manalan
rakin tai Hiiden kissan:
Kiihytä, hiisi, hiilijäsi
paha henki, paklojasi
Kipinätär, hiien kissa,
revi reisiä jalosti,
kipeninä kiusaele.