Kaikki pelaavat samoilla ehdoilla ja säännöillä. Sehän on oikeudenmukaisuuden ydin. Meillä Suomessa kaikille on samat lait ja säännöt, siitähän todistaa, että me olemme maailman vähiten korruptoitunut maa. Edelleen, vaikka kouluarvosana on pudonnut 0,2 pistettä viime vuotisesta 9,6:sta (siis 9½ molemmille vuosille).
Oikeudenmukaisuuden eetos on kummallista. Ensin on säännöt ja sitten poikkeukset säännöistä. Ajateltakoon vaikka sairastavaa urheilijaa, josta doping-merkeissä on viikolla puhuttu. Antidoping-toimikunnan puheenjohtaja arvosteli sairauden vuoksi myönnettyjä erivapauksia. Joku toimikunnan jäsen puolusti niitä. Sitten joku urheilujohtaja paljasti, että yksin Suomessa on viisi tuhatta sairasta urheilijaa, joille erivapaudet on myönnetty. Nämä eivät siis voi doping-testeissä kärähtää, koska heillä on lupa.
En tiennyt, että Suomessa edes olisi noin monta ammattilaisurheilijaa.
On säännöt, ideaali, ja sitten on niin sanottu hiljainen tieto, jonka avulla voi pärjätä ja menestyä. Mutta toivokaamme, että urheilu on vain poikkeus säännöstä.