August Strindberg varoittelee teoksessaan Tunnissa taiteentuntijaksi taiteesta puhumisen vaaroista. Erityisen vaarallisena hän pitää taidearvioijille perspektiivistä puhumista. Tämän olinkin sisäistänyt, mutta olin ehtinyt unohtaa yleisperiaatteen, ettei taiteen yksityiskohtiin saisi liian tarkasti pureutua.
Niin. Yritin esiintyä taiteentuntijana, mutta sorruin piirtämisen liian yksityiskohtaiseen arviointiin. Metsään meni. Onneksi tämä tapahtui vain yksityisesti, onneksi julkiseen versioon saan kömpelön yritykseni korjattua.
Jotta tästä olisi jollekin oppia, liitän lopuksi Strindbergin satiirisen ohjeistuksen:
Piirtämistaidolle ja perspektiiville on yhteistä se, että piirtäminenkin on niin vaikeaa, että monet taiteilijat eivät ymmärrä siitä yhtään mitään. Taiteentuntija ei sen vuoksi saa puuttua yksityiskohtiin, vaan hänen tulee rajoittua yleisiin huomautuksiin ja tyhjiin fraaseihin: maalarin ei pidä piirtää pensselin kärjellä, vaan värivivahduksin; kuva saattaa olla hyvin piirretty, mutta kehnosti maalattu; tässäkin suhteessa 'vanhat' [mestarit] voivat toimia esikuvina. Näihin huomautuksiin voi varsin hyvin ujuttaa sen tyyppisiä sanoja kuin 'linjaperspektiivi', 'lyhennys' jne. Tuntijan ei tarvitse ymmärtää niiden merkitystä, mutta jos häneltä pyydetään selitystä, on soveliainta vastata, että näitä ilmauksia on mahdoton selittää henkilölle, joka ei ole tarkoin opiskellut perspektiivioppia tai edes sen peruslakeja. Asian selittäminen veisi liian kauan, jotta... jne.