Antiikin kreikkalainen maantieteilijä Pausanias kirjoitti 100-luvulla eKr. tiedoiltaan vaikuttavan Kreikan kuvauksen. Teoksessa on mainittu useita hylättyjä rauniokaupunkeja ja seutujen silloisten asukkaiden (siis muinaiskreikkalaisten) kehittelemiä teorioita siitä, keitä noissa vielä muinaisemmissa kaupungeissa on asunut ja miksi ei asu enää.
Joskus olen pohtinut, olisiko koko länsimainen kulttuuri syntynyt tuntemattoman ihmiskädenjäljen ihmettelystä. Ehkä sillä on edes pieni vaikutus ollut?
Meillä Suomessa ei juurikaan ole tuntemattomaksi jääneitä raunioita, jossei sellaisiksi (kalastaja)saamelaisten pohjamutiin jääneiden pyydysten ja venäläisten tekemien rakennelmien jäänteitä lasketa.
Lappeenrannan Huhtiniemessä jatketaan kaivauksia. Tällä tietoa Huhtiniemessä on ollut ortodoksinen kulkutautihautausmaa.
1970-luvun alkuun tultaessa autonomian aikainen Lappeenrannan elävä venäläisasutus oli käytännössä supistunut Wolkoffin talossa asuneisiin vanhapiikasisaruksiin. Ei ollut enää ketään kertomassa, mitä Huhtiniemessä oli joskus ollut.
Syntyi tila pohdinnoille ketä ja miksi.
Syntynyt myytti kertoo paljon lappeenrantalaisista ja ylipäätään suomalaisista. Mutta pohdintoja siitä toiste -- varmemmalta pohjalta.
***
Äidin suvun puolelta olen osittain karjalainen, Tapanaisten sukua. En ole tullut selvittäneeksi onko sukuyhteyttä Huhtiniemen tapaukseen liitettyyn varatuomari Tapanaiseen.
Joka tapauksessa Tapanaisen ukki oli toivonut, että uuden sukupolven ensimmäinen olisi nimetty hänen mukaansa. Mutta kaimuus isäni sukunimen vuoksi tuli mahdottomaksi. Arvo Valta -nimeä tuskin olisi kukaan kastepappi hyväksynyt.