Kemppinen on aiheestakin närkästynyt, kun hänen osuutensa Tinttien suomentajana oli jätetty Suomennoskirjallisuuden historiassa kokonaan mainitsematta.
Ihmettelin itsekin ratkaisua/unohdusta, sillä muutoin käännössarjakuvia koskeva artikkeli toisen osan loppupuolella (s. 521-530) oli pätevä. Aku Ankkojen käännöksistä oli oma artikkelinsa.
Kemppinen on 25:stä Tintistä suomentanut viisi: Seikkailu Punaisella merellä (1970), Tintti Tiibetissä (1971), Seitsemän kristallipalloa (1971), Faaraon sikarit (1972) ja Kultasaksinen rapu (1972). Panos kokonaisuuden kannalta oli kuitenkin suurempi, sillä Kemppinen oli mukana päätettäessä hahmoille annettavia nimiä.
Taisi olla 1998 kun Tintti Suomessa -bibliografiaa aloin koota ja siitä ensimmäisen version nettiin laitoin. Sitä kautta sain vinkin, että Uusia Kuvalehtiä tai sen radioliitteitä kannattaisi lukea. Vuoden 1955 numeroista löytyikin Tim ja 'Sarvipään' salaisuus. Tuo löytö on Suomennoskirjallisuuden historiassa mainittu. Nimi löytyy toisaalta: ensimmäisen osan alusta, sivulta 49.
Tarkoitukseni on ollut julkaista Suomen Tintti-julkaisuista joskus tutkielman tapainen, mutta vuodesta 1999 lähtien uusintajulkaisuja on tullut Tintin 70- ja 75-vuotis- ja Hergén 100-vuotismuistojuhlien kunniaksi tiheään tahtiin. Myös maailmalla. Kun 1999 arvioitiin Tinttejä myydyn 150 miljoonaa kappaletta, tänä vuonna arvio on noussut 220 miljoonaan.
Lisäksi on mahdollista, että vuosien 1948-1955 väliltä saattaisi vielä jotain löytyä (ja myöhempääkin, varsinkin lehtijulkaisuja). Viimeisin 'löytö' oli Aamulehden sunnuntaisarjana olo 1979-1981. Lehti julkaisi Kemppisen käännöksin ja omin tekstauksin Punaisen meren ja Seitsemän kristallipalloa.
***
Kuvassa olen simpsonoituna. Tuollaisiakin voi tehdä, mutta turhan yksityiskohtaisia kyselee passikuvan oheksi. Onneksi ei ole pakko vastata.