Eilen on Belgiassa marssittu maan yhtenäisyyden puolesta. Flaamien ja vallonien välit ovat kiristyneet niin, että pahat kielet ovat sanoneet vain jalkapallomaajoukkueen ja Tintin (hollanniksi Kuifje) pitävän maata kasassa. Hallitusta maahan ei ole vaalien jälkeen saatu aikaiseksi, vaikka vaaleista alkaa olla jo puoli vuotta.
Belgeille Hergé on kansalliskirjailija, joskus on sarjakuvataiteilijaa sanottu Belgian Aleksis Kiveksi (ja kapteeni Haddockia kiroilun Eino Leinoksi). Sanoja Jukka Kemppinen on parina viime päivänä pohtinut Suomen Aleksis Kiveä. Lauantaisen kirjoitelman innoittamana kertasin Kiven henkilötietoja.
Hergén ja Kiven välille näyttäytyisi muodostuvan yhteys perhehistorian kautta. Ranskalainen psykoanalyytikko Serge Tisseron on pitkään tutkinut Tinttejä ja Hergén perhetarinaa. Jo 1983 hän julkaisi tieteellisen artikkelin Yksisarvisen salaisuus-Rakham Punaisen aarre albumipariin liittyen. Sarjakuvia syvälukien hän oli löytänyt kirjoista alarakenteen, jonka mukaan kavaljeeri de Hadoque oli aurinkokuningas Ludwig XIV:n avioton poika.
Tisseron ihmetteli moista alarakennetta, jota ei käytetä lainkaan varsinaista juonta tukemassa. Vastauksen hän sai kolme vuotta myöhemmin, jolloin ilmestyi ensimmäinen elämäkerta Hergéstä. Mestarin perhetaustasta ei oltu aikaisemmin julkisuuteen kerrottu juuri mitään. Elämäkerta paljasti, ettei Hergén isänisän henkilöllisyydestä ollut täyttä varmuutta. Perheessä myöhemmin vain vihjailtiin, "ettette ylpistyisi liikaa".
Nurmijärvellä ja erityisesti Raalan kartanolla juoruttiin ahkerasti, ettei Stevallin pojan isoisä olisikaan se mikä kirkonkirjoihin on laitettu, vaan tulevan kirjailijan ukki olisikin Raalan ja Siuntion kartanoiden isäntä, laamanni Carl Henrik Adlercreutz.
Hergén perheessä tiedettiin, että puutarhuri Remi oli nainut isoäidin kaksospoikien (joista toinen oli Hergén isä) syntymän jälkeen ja liitto oli päätynyt nopeasti aviopuolisoiden koskaan muuttamatta saman katon alle. Sen sijaan tiedettiin, että isoäiti oli ollut piikana eräässä Moulinsartin kaltaisessa kartanossa Chaumont-Gistouxissa ja kartanon isäntä kasvatti kaksospoikia 14-vuotiaiksi asti, aristokraattisin menetelmin (olihan isäntä toinen Montenegron kuningaskunnan kruununperimyksessä). Annettiin ymmärtää, että isoisä olisi kartanonherra tai joku siellä vieraillut vielä ylempi arvoinen, ehkä itse Belgian aurinkokuningas, Leopold II.
Nurmijärvellä oltiin suorasanaisempia. Nuorta Stenvallia herroiteltiin ja pilkattiin koulussa "finnkuuleks"-nimellä. Tämä joutui puolustautumaan, todistelemaan olevansa kraatarin poika. Totuutta haettiin myös nyrkein, Stenvall ryntäsi oletetun sukulaisensa Thomas Erik Adlercreutzin päälle joutuen teosta sikakoppiin rauhoittumaan.
Kiven isä Eric Johan Stenvall mainitaan Nurmijärven rippikirjassa ruotsinkielisenä, joka antaisi olettaa hänen saaneen kasvatusta ja koulutusta muiltakin kuin suomenkielisiltä vanhemmilta.
Pari yhtäläisyyttä vielä: molemmat kuolivat lapsettomina ja kumpikaan ei kasteessa saamallaan nimellään julkaissut.
Molemmille aleksiskivelle oma alkuperä näyttäytyi siis -- oli sitten kyse todesta tai juoruista -- epäselvänä. Tisseronin mukaan 5-6-vuotiaalle tällainen tilanne avaa valtavat fantasioinnin maailmat. Ehkä tuossa on juuri se kohta, jossa uutta luova kirjallinen nerokkuus syntyy?
Vaikka psykologiset teoriat unohdettaisiin, niin omien 'monimutkaisten', rajoja ylittävien juurien pohdinta jättää heijasteita ja avaa taiteilijan tuotantoon useita erilaisia laajoja näkökulmia. Ihmisen kokoisesta tirkistysreiästä katsottuna laajat näkökulmat antavat useammille tilaisuuden samaistua, löytää sieltä jotain omaa ja itselle puhuttelevaa.
Aikaisemmin linkitetyssä Kivi-esittelyssä Hannes Sihvo ihmettelee, miten ei Kivi missään inahdakaan Adlercreutz-yhteyksistä? Ehkä inahtaakin, juonten kannalta merkityksettöminä alarakenteina tai aivan suoraankin.
Kiven tuotannossa mainitaan ainakin yksi kartanon omistaja, Leon ja Liinan Liina, jonka "polviluvussa" kiiltää ja kalisee "vaakunoita, kilpiä, keihäitä ja miekkoja". Liinan kasvattipoika Leo on jo toisaalle, kauas Amerikkaan sedän kasvattamalle "mulatti-epelille" kihlattu. Pari saa toisensa, lemmenliitto syntyy.
Leo ja Liina -näytelmää on yleensä luettu hyväksynnän hakemisena Lönnqvistin ja Kiven suhteelle. Miten insestin pelko ja pohdinnat tuohon suhteeseen liittyvät?
Jääköön se hautumaan.
(jatkuu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti