sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Karttailmaisu


Kartoilla on omalaatuinen tapansa ilmaista maanmuotojen topografiaa. Sovitut merkit kertovat kartanlukijalle mitä on missäkin, esimerkiksi siirtolohkareita, polkuja ja soita. Kaupunkien kartoissa on oleellista talojen muodot ja katujen sijainnit.

Oheinen kartta on Oulun kaupungista. Kuva kertoo, minkä muotoisia Nokia Oyj:n toimitalot (Nokia House Peltola I, II ja III, suunnitellut UKI Arkkitehdit Oy, 1999-2001) ovat. Jos en tuntisi ja olisi nähnyt taloa, olettaisin karttamerkinnän muodon perusteella olevan vanhoja linnoituslaitteita. Vihreänä vieressä virtaa moottoritie ja keltaisena alla Kajaanintie.

Kartta antaa toimitaloille johtavasta Yrttipellontiestä sellaisen kuvan, että sitä myöden voisi hyvin mielin kulkea kevyen liikenteen väylälle. Luonnossa tilanne on kuitenkin toinen. Useimmat kiertävät rakennukset, eivätkä kulje Nokian pihan poikki. Kartta kuitenkin kertoo tien olevan julkinen ja kaupungin ylläpitämä. Ei pihatie.

Kuvaava on taannoinen Kalevan juttu Nokian toimihenkilöiden ulosmarssista. Toimittaja kertoi henkilökunnan lähteneen pihanpuolelta, eikä jääneen kommentoimaan syitä toimittajalle.

Julkisista ja yksityisistä kaupunkitiloista kirjoitti pari viikkoa sitten uusisuomi.fi:hin Esa Laaksonen. Hän kiinnittää huomiota siihen, että uusille alueille rakennetaan jopa 60 kilometriä neliökilometrille julkisia kulkuväyliä, kun keskikaupungilla sama on 20. Laaksosen mukaan kaupunkirakenteen avainkohta on paikka, jossa yksityinen muuttuu julkiseksi.

Julkisen ja yksityisen rajan on oletettu olevan jotakin "puolijulkista", jokin välittävä elementti, esimerkiksi hoidettu piha. Puolijulkinen on hirvittävän vaikea suunnitella, ainakin sellainen, joka sopii hienosti myös asuntojen myynti-ilmoituksiin.

Ruutukaavakeskustoihin puolijulkinen on muotoutunut vuosikymmenten saatossa. Uusilla alueilla sellaisen synty on hakusessa. Nokian toimitalojen väliin ei ole syntynyt puolijulkista tilaa ja julkiseksikaan tarkoitettua ei uskalleta käyttää.

Toinen uusi alue Oulussa, jossa julkisen ja yksityisen rajaa haetaan, on Kiikeli. Saareen heti ruutukaava-alueen vieressä on tehty ruutukaavan jatkumo julkisin (jalan)kulkuväylin ja satamalaiturein. Kolmen taloyhtiön hyvin hoidetut pihat on oivallettu puolijulkiseksi tilaksi, johon yksityinen tila jatkuu. Julkisenkin tilan käyttäjät ovat oivaltaneet puolijulkisen, johon tarpeen vaatiessa on kulkuväyliltä ja puistosta sopiva poiketa.

Mutta yksityisestä ja julkisesta puolijulkiselle tulevilla on erilaiset käsitykset niistä tarpeista, joita puolijulkisella saa toimittaa. Niinpä "tarpeiden" tekeminen yksityisen jatkeelle on koettu yksiselitteisesti yksityisen loukkaukseksi. Ruutukaavan porttikongiin tehtyä "tarvetta" ei sellaiseksi koeta.

Nyt Kiikelissä on portit, tehostettu vartiointi ja valtavasti yksityisaluekylttejä. Puolijulkinen halutaan kokonaan yksityiseksi. Uudenlaisissa rakenteissa haetaan rajaa sille, missä kohdassa yksityinen muuttuu julkiseksi.

***

Hienoja Corto Maltese Swatch-kellojen mainoskuvia löytyy täältä. Mielikuvia kannattaa käyttää mieluimmin yksityisten, yksittäisten tavaroiden myynnissä kuin asunto-osakkeiden. Jos siis asiakkaan halutaan oikeasti olevan tyytyväinen, eikä vain ostavan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti