maanantai 21. tammikuuta 2008
Pihtari ja onnen kieltäjä
(Kuvan henkilö on pihtari ja onnen kieltäjä, Ruotsi-Suomen itsevaltias Kustaa III)
Olen joskus kirjoittanut tähän blogiin alkuperän selvittämisen puolesta. Joskus asia saa nykyhetkessä aivan uusia merkityksiä ja mahdollisuuksia muuttua, kun sen alkuperä ja syntyolosuhteet selvitetään. Etnografi Anna Rastas väitökseensä kuuluvassa n-sanaan liittyvää politiikkaa käsittelevässä artikkelissaan toteaa, että "alkuperäisen merkityksen etsiminen n-sanalle olisi kuitenkin mahdoton tehtävä".
Siinäpä haaste alkuperien selvittelijälle! Rastas kirjoittaa artikkelissaan kielitoimiston Taru Kolehmaisesta, joka anteliaasti mediassa 1990-luvun lopulla kertoi "neekerin" olevan neutraalin sanan siinä missä "savolaisenkin". Jos suomen kielen tutkijain asenne on jo alkuunsa tällainen, ei etnografi pääse sanan synnyssä "mahdoton tehtävä" asetelmaa pidemmälle.
Itse asiassa monien sanojen alkuperä on selvitetty, jopa sinne Volgan mutkaan ja kauemmaksikin. Germaaniset lainat ovat hyvin tiedossa.
Raimo Jussilan Vanhat sanat (1998) tietää neekerin tulleen suomeen 1700-luvulla. Tämän Rastaskin toteaa esityksessään. Siinäpä meille tarkastelun lähtökohta.
1600-luvulla Ruotsi-Suomi oli suurvalta. Se kävi laajamittaisia sotia keski-Euroopassa ja hankki siirtomaita Afrikasta ja Amerikasta. Ensimmäinen perustettiin 1638 Delawarejoen suulle Pohjois-Amerikkaan ja suomalaisetkin pääsivät kilpailemaan alkuperäisväestön kanssa saunomisen jalossa taidossa. Eräs metsäsuomalainen Halttunen jäi uudelle mantereelle ja hänen jälkipolviaan ovat nykyiset isä ja poika presidentti.
Länsi-Afrikan Guineanlahdelle, nykyisen Ghanan alueelle nousi Carolusborg (nyk. Cape Coast, Afrikan Tähdestä tuttu paikka).
Ruotsin suurvalta-asema mureni lopullisesti 1700-luvun alussa. Siirtomaat menetettiin Tanskalle ja Hollannille on aiemmin, 1650-luvulla. Samoihin aikoihin jäi Savo savolaisten yksin asuttavaksi, viimeiset saamelaiset muuttivat pois Pohjois-Savosta.
Tuntuu hieman oudolta, ettei n-sana ole syntynyt näinä aikoina jolloin Ruotsi-Suomi oli tosiaan suur- ja siirtomaavalta.
1700-luku oli vihojen ja menetysten aikaa. Itäraja siirtyi lännemmäksi. Historiallisessa katsannossa maa pääsi jaloilleen Kustaa III:n (kuninkaana 1771-1792) myötä. Kustaa Kolmonen oli peräti ikävänoloinen ihminen. Pihtari, koska ei seitsemään ensimmäiseen avioliittovuoteen vieraillut kertaakaan vaimonsa sänkykamarissa ja onnen kieltäjä, koska kielsi siskoaan Sofia Albertinaa (1753-1829) menemästä naimisiin. Kuninkaalla oli sellainenkin mahti.
Itsevaltiaaksi itsensä keploteltuaan Kustaa alkoi järjestellä maastaan jälleen suurvaltaa. Sellaisella tietenkin piti olla siirtomaita. 1785 hän osti Ranskalta Saint Barthélemyn saaren Karibialta ja perusti sen pääkaupungiksi Gustavian.
Saint Barthélemyn asumattoman saaren löysi Kristoffer Kolumbus vuonna 1492 ja nimesi sen veljensä Barthelemeon mukaan. Ranska otti sen haltuunsa 1648 ja asujaimisto alkoi muotoutua Afrikasta tuoduista orjista.
Karibian saaren ostaminen siirtomaaksi hyödynneettiin valtion imagonluonnissa täysimääräisesti. Tukholmaan tuotiin muun muassa siirtomaan asukkaita hovi- ja kamaripalvelijoiksi.
Tähän ajankohtaan sijoittaisin n-sanan synnyn. Kansa seurasi jo tuolloin mielellään vallanpitäjiensä rakkauselämää, yhtä suurella intensiteetillä kuin Vanhasen ja Ruususen kohtaloita nykyään. Kun ei tiedetty paljon, osattiin olettaa paljon.
Kustaan pihtaamisesta kansa oli jo hyvin tietoinen. Jälkeläisiä ei ollut syntynyt. Lisäksi tiedettiin Sofia Albertiinan -- ensimmäisen prinsessan Ruotsin hovissa pariin sataan vuoteen -- epäonnesta rakkaudessa. 1785/6 sai alkunsa myös huhu, että veljensä kiellosta huolimatta prinsessa olisi hankkinut kokemusta rakkauden alalla ja pyöräyttänyt maailmaan yhden kuninkaan alamaisen lisää.
Juorut alkoivat kiiriä villeinä. Olisiko joku noista siirtomaasta vastatuoduista kamaripalvelijoista sopimattomasti lohduttanut murheen murtamaa prinsessaa? Kyllä kansa tietää!
Tässä vaiheessa keskustelua n-sanan on ollut viimeistään synnyttävä. Sanat syntyvät silloin, kun niille on erityinen tarve. Ja mikä olisikaan ollut tärkeämpi puheenaihe kuin hovijuorut. Ja jos n-sana olikin aikaisemmin keksitty, niin viimeistään tuolloin se levisi.
Saint Barthélemy pysyi Ruotsin siirtomaana aina vuoteen 1878, jolloin saari myytiin takaisin Ranskalle. Orjuuden Ruotsi lakkautti 1847 lunastamalla 523 saarella ollutta orjaa vapaiksi.
Sofia Albertiina ei mennyt koskaan naimisiin, vaan vetäytyi protestanttisille naisille tarkoitettuun Quedlinburgin luostariin Saksaan. Prinsessasta tuli sen abbedissa. Myös sulhanen Fredrik Vilhelm von Hessenstein pysyi naimattomana koko elämänsä.
Sukututkijan loppuvuodessa on juttua suomalaisten halukkuudesta lähteä siirtolaisiksi Kustaa III:n hankkimaan uuteen maahan.
VastaaPoistaHalukkaita oli ollut niin, että kirkossa oli pitänyt kuuluttaa ja oikoa kansan keskuudessa liikkuneita huhuja.