torstai 14. helmikuuta 2008

Työryhmä selvittämään toimintamalleja


Itä-Lapin tilanteen vuoksi Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän arviomaan erityisiä toimintamalleja, joilla edistetään suomalaisten yritysten mahdollisuuksia osallistua Barentsin alueen kehittämiseen. Barentsin alueen kansainvälinen yhteistyö on ymmärtääkseni Suomessa hoidettu tähän asti virkamiesverkostoja luomalla, joihin nimetyt osallistuvat toimintaan oman toimensa ohella.

"Erityisten toimintamallien arviointi" ei kuullosta kovin nopeasti mihinkään toimintaan johtavalta tekemiseltä.

Norjassa pohjoisten alueiden ja Barentsin alueen yhteistyöhön on panostettu. Eikä pelkästään yritysten hyötyä ajatellen.

Posti toi ystävältäni Tromssasta yhden osoituksen siitä, että Norjassa ja Venäjällä ollaan kiinnostuttu myös alueen kulttuurista ja menneisyydestä. Norjan Barentsin alueen yhteistyön sihteeristö on rahoittanut Tromssan yliopiston ja Pietarin Eurooppalaisen yliopiston teoksen In the North My Nest is Made - Studies in the History of the Murman Colonization 1860-1940 (2005).

Suomikin voisi pysyvän sihteeristön palkata ja sijoittaa sen vaikka Itä-Lappiin. Norjan sihteeristö sijaitsee Kirkkoniemessä. Syntyisi muutakin kuin kehittämisen edistämistä (oto).


In the North My Nest is Made -teoksen motto on kiinnostava: "The history of Russia is the history of a country being colonized".

Suomenkin historiaa tutkittiin ja tarkasteltiin 1920-luvulle saakka asuttamisen kautta. Näin ainakin ison, mustan Tietosanakirjan artikkeleiden perusteella. Vielä 1920-luvulla Jalmari Finne pisti alulle Suomen asutuksen yleisluettelon kokoamisen, jonka tarkoituksena oli selvittää suomalaisten asutus vuoteen 1809 saakka. Finnen kuoleman jälkeen työ jäi, mutta edelleenkin siitä on apua monelle sukututkijalle.

Asuttamisesta tai kolonisaatiosta puhuminen on Suomessa ollut sittemmin vaikeaa. Taustalla ovat pohjoisen maanomistusoikeudet.

Norjassa ongelma on saatu poliittisesti ratkaistua ja pohjoisen asuttamisen historiaa voidaan tutkia ilman, että tutkimustuloksilta odotettaisiin vastausta muuhun kuin tutkimusongelmaan.

Tatjana Schraderin artikkelissa on lyhyt luettelo vuodelta 1864 Murmannin rannikolle muuttaneista ulkomaalaisista. Joukossa on joitakin suomalaisiakin.

Listattakoon heidät tähän [paikannimet englantilaisittain, Uuraa ja Pummangia lukuunottamatta en suomenkielisiä vastineita löytänyt]:

Johan Erik Vanga (30 v.), asui Pummangissa (Zemlianaiassa) vaimonsa Anneta Kaisan (30) ja 7- ja 5-vuotiaiden Johan Henrik ja Johan Carl poikiensa kanssa. Perhe oli lähtöisin Kuopion läänistä (muuttaneet 1862).

Alexander Tulio (38), poikamies, lähtöisin Oulun läänistä, josta Vadsön kautta 1861 Malaia Motovskajaan ruotsalaisen Maurits Bergströmin palvelukseen. Bergströmillä oli useita kalastusaluksia, karjankasvatusta, maanviljelystä ja veneveistämö, jossa voitiin rakentaa jollia 400 puudan kokoon saakka. Bergströmin palveluksessa oli myös 1863 Kittilästä tullut 17-vuotias Johan Tobias Suvanto ja samana vuonna Turtolasta tullut 18-vuotias Eva Gustava.

Pummangissa asui Tornion seuduilta 1863 tullut Johan Jakob Gilander (34) Eva Katerina (42) vaimoineen ja 7- ja 5-vuotiaiden lapsien Carl Vilhelm ja Sofia Josefina kanssa. Lisäksi perheeseen kuului kuusikuukautinen Jakob Alexander.

Gilanderin renkinä toimi 24-vuotias Joel Nilsen Nelimarkka Oulun läänistä.

Kolmas suomalaissiirtolaispaikka oli Ura-Guba (Uura). Siellä asui kaikkiaan seitsemän suomalaista tai suomensaamelaista perhettä ja heidän palvelusväkeään. Torniosta olivat Johan Henrik Pibulja (63), Abraham Carlsen (50) ja Solomon Carlsen (41), Sompiosta Johan Jakob Arvonen (38), Tervolasta Johan Hansen Pelto (62) ja tarkemmin määrittelemättömästä Oulun läänin osasta Peter Marjavaara (32) ja Johan Yegorov Aikio (-).

Kalastaja-viljelijä Solomon Carlsenilla oli kaksi renkiä, joista toinen Suomesta (Gustav Stold, 36). Seppä Peter Marjavaaralla oli myös kaksi apulaista, Thomas Törmänen (28) ja Moses Matveev Kumpula (36), molemmat Suomesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti