Normiohjaus

Posti toi tänään uusimman Yhteiskuntapolitiikan (1/08). Lehden sisältöä on jo ehditty uutisoidakin, erityisesti Roope Uusitalon pätkätyö-artikkelia. Lehdessä on poikkeuksellisesti kaksi pääkirjoitusta, ensimmäisessä julkaisija Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale tarkastelee lyhyesti valtion laitosten muuttuvaa asemaa yhteiskunnassa, erityisesti esitetyn Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen yhdistämisen kautta.

Taipaleen lyhyt ja ytimekäs hallintohistoriakatsaus sai oivaltamaan, miksi nykyisin on olemassa niinkin paljon huonosti valmisteltuja ja huonosti toimivia lakeja. Taipale kirjoittaa: "Mitä ohjaukselle tapahtui? ... Ministeriö otti vastuun entisiltä keskusvirastoilta. Samalla se sai konkreettisesti kokea, miten iso puskuri keskusvirastot olivat olleet kuntiin päin nyt ministeriöön siirtyneissä päivittäisasioissa. Vain lakiin perustuvia normeja voitaisiin antaa."

Taipale kirjoittaa sosiaalihallituksesta, mutta samahan pätee kaikille muille aloille.

Käytännön asioiden parissa toimiville kuntien ja valtion virkamiehille ei ole enää ohjausta miten toimia loukkaamatta kansalaisten oikeuksia. Ministeriön virkamiehet eivät ole ottaneet itselleen tätä roolia, vaikka olisi pitänyt. Ongelman kohdatessaan ministeriö alkaa valmistella uuden lain säätämistä, ei etsiä ratkaisua nykyisen lainsäädännön puitteissa. Uudet Stakesin kaltaiset alakohtaiset tutkimuslaitokset tuottivat uutta tietoa, niiden rooli ei ollut enää normiohjata.

Eipä siis ole ihme, että uusia hallituksia puuhataan. Kuten poliisihallitusta. Poliisien työssään kohtaamiin ongelmiin on viimeisen kymmenen vuoden aikana säädetty koko joukko muutoksia rikoslakiin. Valtuuksia on lisätty. Mutta uusien säädösten noudattamiseen ei ole työnohjausta. Ei siis ihme, että monia huumepoliiseja on epäiltyinä (tahattomista) virkarikoksista ja lapsipornon suodattamisessa on vakavia ongelmia.

Kansanedustajien tekemä lainsäädännöllinen normiohjaus tuottaa niin paljon poliittisia intohimoja, että toimivaa hallintoa ei sitä kautta saada aikaiseksi. Poliitikot kun toimivat mielikuvien, ei arjen ongelmien parissa.

En tiedä, kaipaisinko kansalaisten normiohjausta.

Valtion ja kuntien tehtäviä hoitavien viranhaltijoiden normiohjausta kyllä.

Joissakin tapauksissa näyttäisi siltä, että ministeriöt ovat antaneet jopa etujärjestöille aikaisemman keskusvirastojen roolin. Räikeimpänä mainittakoon opetusministeriön ja ÄKT:n suhde. Etujärjestöillä ei tietenkään ole puolueetonta näkemystä ajamistaan asioista, nehän ovat nimenomaan jäsentensä etuja ajavia järjestöjä.


Niin, ja onhan lehdessä kirjoitamani arvio Paul Jenningsin englantilaisia pubeja käsittelevästä kirjasta The Local.