maanantai 10. maaliskuuta 2008
Rymistelyä ja huumoria Japanista
[Tänään kirja-arvio]
Morvan-Munuera: Tokio. (suom. Antti Pajunen, tekstaus Toto Productions)
Pikon ja Fantasion seikkailuja 35
Egmont, 2006.
Hitaasti olen tarttunut uusimpiin Pikon ja Fantasion seikkailuihin, Tokiokin on jo Tuiran sivukirjastoon melkein vuosi sitten hankittu. Mestari Franquinin tekemät Piko & Fantasio -seikkailut ovat nostaneet riman niin korkealle, että seuraajien on vaikea päästä edes lähelle sitä. Olen jo aikaisemminkin tainnut mainita, että Hergékin arvosti Franquinin itsensä yläpuolelle piirtämisen vaikeassa taidossa.
Morvan ja Munuera aloittivat Pikon ja Fantasion parissa vuonna 2004. Tokio on tekijöiden jo kolmas suomennettu Piko ja Fantasio -albumi. Aikaisemmat Pariisi aaltojen alla (2004) ja Taistelu kuolemattomuudesta (2005) ovat jo totuttaneet uuteen piirros- ja väritystapaan.
Erityisesti tarinan pidentäminen kolmesta painoarkista 64 sivun mittaan on antanut lisää tilaa huumorille. Morvanin ja Munueran Pariisi aaltojen alla oli 48 sivuinen, Taistelu kuolemattomuudesta 56 sivuinen, joten pidentäminen oli ilmeisimmin lähtöisin tekijöistä.
Metasarjakuvallisesti kertoja temmataan mukaan rymistelyn keventäjäksi Spipin rinnalle. Spip puolestaan saa puolustaa omaa rooliaan: ”Jos Piko alkaa sarkastiseksi, mitä virkaa minulla on?”
Seikkailullisessa juonessa Piko ja Fantasio pelastavat Itoh Katan pyynnöstä telepaattiset kaksoset, Loonin ja Kowin. Jälkimmäisen pelastaminen vie enemmän aikaa, ja johtaa taisteluihin yakuzojen yms. kanssa ja tuhottua tulee useampi auto ja paljon muutakin.
Hyväntahtoinen huumori japanilaisten tavoista, asenteista ja tavaroista rytmittää kerrontaa.
Kovin omaperäisiin ratkaisuihin Morvan ja Munuera eivät päädy, mutta sellaisten odottaminen 70 vuoden ikään (tulee täyteen huhtikuussa, nimikkolehti Spirou alkoi ilmestyä 1938) päässeessä sarjakuvassa ei ole mahdollistakaan. On pelattava nyansseilla. Vaikka kuvanäytteessä vihjataan, että 'menee mangaksi', niin silti pysytään tiukasti eurooppalaisessa sarjakuvailmaisussa, perinteitä kunnioittaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti