perjantai 25. huhtikuuta 2008

Menneisyys kerrotaan aina nykyisyyden kautta


Eilisillan Oddasat kertoi sanasodan puhjenneen Kaisa Korpijaakko-Laban ja Matti Enbusken välille. Foorumina Lapin Kansa. Saamelaisten historiasta on väitelty paljon, ja historian luonteesta "nykyajan" jatkumoina taakse- ja eteenpäin johtuen väittelyt tullevat jatkumaan edelleen.

Ongelma on se, että Suomen pitäisi ratifioida ILO:n alkuperäiskansojen oikeudet takaava sopimus, mutta halukkuutta ei siihen löydy. Norjassa ja Kanadassa oikeudet on taattu ja luvattu, mutta ei ilman oman edun tavoittelua. On haluttu lunastaa tunnustus valtioiden pohjoisten merialueiden ja erityisesti mannerjalustojen sisältämien rikkauksien hallinnalle.

Suomella ei ole metriäkään Jäämeren rantaa, joten ei ole myöskään kiinnostusta toimia samoin motiivein.

Faktat ja tapahtumahistoria on pitkälti tiedossa. Mutta mistä ne kertovat?

Se ei ole yksiselitteinen kysymys, kuten saattaisi luulla. Keskustelun osapuolet kiertävät 'lappalainen' käsitettä. Ehkä jonkinlainen yhteisymmärrys on siitä, että 'lappalaisuus' ei sen enempää historiallisessa kuin juridisessakaan merkityksessä ole sama kuin saamelaisuus, vaan puhdas oikeusasema.

Sääty-yhteiskunnassa ihmiset olivat tarkkaan lokeroituja. Lappalaisilla oli oma lokeronsa, tosin pieni ja sen merkitystä ei täysin ole kyetty vajavaisten lähteiden vuoksi selvittämään.

Siinä missä talonpojat olivat sidottuja maihinsa, porvarit kauppuihinsa, papit seurakuntiinsa ja aateliset kartanoihinsa, lappalaiset olivat sidottuja kulkemaan. Mikäli lappalainen asettui paikoilleen asumaan, hänestä tuli talonpoika.

Aina vuoteen 1851 saakka järjestelmä oli selkeä. Poroja tai niiden esi-isiä tunturipeuroja kesyttäneet ja seuraavat ihmiset olivat jo keskiajalla tehdyn kansainvälisen sopimuksen mukaan oikeutettuja käymään vapaata kauppaa ja ylittämään valtakuntien rajoja vapaasti.

Kun sopimus purettiin, melko pian havaittiin sen epäsuopeat vaikutukset syrjäseutujen asukkaisiin. Pian (1859) Suomessa vapautettiinkin kauppa maaseudulla, ei kuitenkaan 50 virstaa kaupunkia lähempänä.

Taloushistoriassa yleensä vuoden 1859 syrjäseutujen kaupan vapautusta pidetään vain alkusysäyksenä elinkeinovapaudelle (1879), sinänsä merkityksettömänä.

Näiden kahden päätöksen yhteenkuuluvuutta olisi syytä tutkia tarkemmin. Luulen niiden olevan hyvinkin kytköksissä toisiinsa.

(Kuva: sivu S. G. Goodrichin A History of All Nations (1854) teoksen Lappia käsittelevän luvun alusta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti