lauantai 26. huhtikuuta 2008

Toisen romu, toisen rikkaus


Kerran Aidensfieldissä Claude Jeremias Greengrass sai tehtäväkseen kaivaa haudan hautausmaan uudelle laajennusosalle. Haudan pohjalta löytyi kupariputkea, ja tietenkin arvotavara piti kaivaa pois kuleksimasta. Möyrinnällä oli ikävät seuraukset hautajaisolosuhteille.

Romukuparilla on nykyisinkin korkea hinta. Kertovat, etteivät maaseudun puhelinlinjojen purkajat voi jättää alaslaskettuja kaapelikeloja lukitsematta maastoon. Viedään pois kuleksimasta, arvotavara.

Konjuktuurit alalla vaihtelevat.

Ei niin montakaan vuotta sitten puuhattiin Suomeen virallinen autojen kierrätys. Perustettiin Suomen Autokierrätys Oy, joka maksua vastaan huolehti autojen asianmukaisesta romuttamisesta ja metallien kierrättämisestä.

Vuoden 2004 alusta lähtien autonsa on virallisiin kierrätyspisteisiin saanut viedä ilmaiseksi. Viime vuonna tuli voimaan laki, joka edellyttää viemään romutettavan auton viralliseen kierrätysautopisteeseen.

Lain voimaantulon aikoihin edellytettiin, että auto tuodaan romutettavaksi siistinä. Vaikka kierrätyksestä ei sinänsä peritty maksua, romutettavan auton siivoamisesta saatettiin periä erillinen maksu.

Enää tuosta maksusta ei ole nettisivuilla mainintaa. Luvataan asian hoituvat "maksutta ja vaivatta".

Jos googlaa auton ja kierrätyksen, löytää koko joukon firmoja, jotka hakevat romuautosi sieltä mistä haluat ja vielä maksavat siitä. Ei enää näe vanhoja raatoja tienposkilla.

Raaka-aineet ovat nyt kalliita, romurautaa ostetaan siihen tahtiin ja sellaisin hinnoin, että armeijakin alkaa olla huolissaan raudan "varmuusvarastojen" hupenemisesta.

Mutta kupari on rautaa arvokkaampaa. Siitä maksetaan melkein satakertainen hinta.

Jos odottaa vuoden tai pari, hinta voi olla huomattavasti alempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti