[Kuunari Kuopion vaiheista kirjoitin taannoin Kavassi VI -kokoomaan (ilmestyi 1999), kuvassa uusin Kavassi VIII (2006). Molempia saatavana Savonlinnan kaupungin Riihisaaren museokaupasta]
Kuunari Kuopion matkassa 1858-1859
Saimaan kanavan avautumisen jälkeen 1856 Saimaan vesistön piirissä olevien sisämaankaupunkien, etenkin Kuopion ja Joensuun porvarit olivat uudesta vesitiestä suunnattoman innoissaan. Avasihan kanava heille mahdollisuuden käydä kauppaa suoraan koko maailman kanssa. Tosin ensimmäisinä vuosina esteenä oli viranomaisten säädökset, mutta ne poistuivat jo samalla vuosikymmenellä: Kuopio sai tapulikaupungin oikeudet (lupa käydä kauppaa suoraan ulkomaille) tammikuussa 1858 ja parin vuoden kuluttua ulkomaankaupankäynnin rajoitukset poistettiin kokonaan.
Vuonna 1858 kauppiaat Gust. Ranin ja Const. Pawloff Kuopiosta varustivat kuunari Kuopion lankkulastiin ja lähetti sen Englantiin myymään lastin. Kuunarin purjehduspäiväkirjan mukaan sen kapteenina oli C. E. Westerholm ja se oli vakuutettu kahdeksasta tuhannesta hopearuplasta.
Mistä merimiehet?
Vuosi 1858 olikin erittäin otollinen uudelle yrittäjälle laivaliikenteessä, koska Krimin sota oli tuhonnut rannikkokaupunkien laivastoja ja ammattitaitoisia merimiehiä oli runsaasti tarjolla. Kapteeniksi valittu Westerholm oli käynyt Helsingin merimieskoulun ja tämä oli hänen ensimmäinen komennuksensa kapteenina, aikaisemmin hän oli toiminut vain perämiehenä.
Muun miehistön palkkaaminen suuresta työttömyydestä huolimatta oli vaikeaa. Pohjanmaan kaupungit ilmeisesti pelkäsivät kuopiolaisten kilpailua ja siksi niiden merimieshuoneet estivät miestensä pestautumisen. Kolmen, neljän kuukauden kuluttua Oulusta kuitenkin saatiin tarvittavat kolme ammattitaitoista matruusia ja perämies, kun heille maksettiin puolen kuukauden palkka etukäteen. Jungmannit, joita oli kolme, saatiin omasta kaupungista.
Palkkaa merimiehille maksettiin seuraavasti: Perämiehelle 18, matruuseille 15 ja jungmanneille 6,5-3 ruplaa kuukaudessa. Matkaan lähteneet Kuopiolaiset olivat Fredrik Hämäläinen (palkka 6,5 ruplaa), Erik Kokkonen (3,5) ja vasta 16-vuotias Aaro Taskinen (3). Aluksen miehistöluettelosta käy ilmi, että kokeneet oululaiset olivat ainakin yhdessä suhteessä kuopiolaisia heikompia, nimittäin kirjoitustaidossa. Oululaiset pistivät pestuuluetteloon ainoastaan puumerkkinsä, kuopiolaiset kirjoittivat koko nimensä nuorinta myöten.
Kohti Hullia
Kuopio suuntasi matkansa Englantiin, kohti Hullia Kuopiosta heinäkuun 12. päivä 1858. Jo edellisenä vuotena oli kuopio-laisten Kellgrenien ja Hulténin omistama kuunari Wellamo oli lähtenyt matkalle Espanjaan ja se palasi kaupunkiin takaisin hieman ennen Kuopion merille lähtöä. Sen miehistöltä lähtijät saivat varmasti arvokkaita neuvoja. Laakeammille vesille Suomenlahteen Kuopio pääsi elokuun alussa ja kuudentoista purjehduspäivän päästä oltiin perillä Hullin Viktorian satamassa 20.8. Matka oli siis sujunut erittäin suotuisissa tuulissa, Jumalan tahdosta, kuten Westerholm purjehduspäiväkirjaan merkitsi.
Kuopiossa kuunari oli lastattu Oravikosken ja Suovun sahoilla tehdyillä lankuilla, pelkoilla ja laudoilla. Nämä oli tarkoitus myydä Hullissa ja hankkia uusi lasti kuljetettavaksi talven ajaksi jonnekin etelämerelle. Nämä toimenpiteet oli uskottu kapteenin tehtäviksi, mikä vielä tuohon aikaan oli ainoa mahdollisuus. Tuolloin kun vielä ei ollut olemassa nykyaikaisia yhteydenpitomahdollisuuksia, lennätin oli tosin jo olemassa, mutta sen verkosto ei ollut vielä niin laaja että se olisi ollut tehokas viestintäväline Kuopioon saakka.
Kuunari Kuopio viipyi Hullissa reilun kuukauden ajan, jonka aikana kapteeni Westerholm myi lankkulastinsa kohtuulliseen hintaan ja lähetti saamansa maksun Englannin pankin vekseleinä "Herroille Kauppamiehille". Rahtitilanne ei ollut kovin hyvä, mutta Westerholm sai hankkittua kuljetettavakseen hiili- ja tiililastin "tavallisin ehdoin" Malagaan, etelä-Espanjaan Välimeren puolelle. Sieltä oli tarkoitus jatkaa kohti Egyptiä, Aleksandrian kaupunkia.
Välimerellä
Malagassa kuunari Kuopio oli perillä kahdenkymmenen purjehduspäivän jälkeen. Tällä matkalla perämies Grönmark oli sairastunut ja hänet täytyi toimittaa paikalliseen sairaalaan. Hänen matkansa Kuopion kannella päättyi tähän ja myöhemmin Venäjän Cadizin pääkonsulin avulla Grönmark pääsi takaisin kotimaahansa.
Gust. Raninille Kuopion pääsy Välimerelle oli mieluisaa, koska hän alustavissa suunnitelmissaan oli aikonut pyrkiä yhteistyöhön algerialaisten kauppiaiden kanssa. Kuitenkaan kuunari ei käynytkään Algeriassa, joten Raninin suunnitelmat eivät tältä osin toteutuneet.
Vietettyään kuukauden Malagassa Kuopio jatkoi matkaansa Aleksandriaan pelkässä painolastissa 20.11.1858. Aleksandriasta oli tarkoitus hankkia 200 tonnin viljalasti Englantiin vietäväksi. Perille he pääsivät 13.12. juuri ennen suuren länsimyrskyn pahinta puhuria. Kuopio selvisi pelkillä naarmuilla, mutta 20.12. tuo myrsky ajoi rantaan 15 alusta jotka kärsivät erisuuruisia vahinkoja. Tämän länsimyrskyn seurauksena kuopiolainen kuunari Wellamo koki haaksirikon.
Perillä kapteeni Westerholmia odotti epämieluisa viesti: Ranin ei ollut ollut tyytyväinen Hullissa solmittuihin kauppoihin, puu oli hänen mielestään myyty liian halvalla. Westerholm vastasi Raninin syytöksiin hieman katkerasti, että "vallassani ei ole ollut parannella konjunktuureja".
Asiat Aleksandriassakaan eivät sujuneet Raninin toiveiden mukaan. Paikalliset viranomaiset kielsivät Westerholmia ottamasta kansilasti, joten hän ei saanut lastikseen kuin 176 tonnia viljaa. Koska länsimyrsky raivosi edelleen vuoden 1859 alkukuukausina se hidasti Kuopion matkan etenemistä niin paljon, että matka Aleksandriasta Englannin etelärannikolle Plymouthiin kesti lähes kaksi kuukautta. Ehkä Kuopiolle olikin onneksi se, että Egyptin viranomaiset eivät antaneet ottaa kansilastia.
Pysähdys Plymouthissa oli vain hengähdystauko, sillä todellinen määränpää oli Glasgow Skotlannissa, jossa oltiin perillä 2. huhtikuuta 1859. Aleksandriasta otettu vehnälasti purettiin täällä. Tilalle lastattiin ilmeisesti suolaa ja kurssi suunnattiin kohti kotiseutuja, Pietariin 9. toukokuuta.
Uudelle matkalle Englantiin
Kesäkuun 4. 1859 kuunari Kuopio oli perillä Kronstadtissa, Pietarin satamassa. Aluksen lastin purkamisen jälkeen kuopiolaisilla ei ollut tarjota uutta lastia, joten he antoivat aluksen viipurilaisen Paul Wahl & Co:n käyttöön.
Kapteeni Westerholm otti Kronstadtissa siis uuden lastin, tällä kertaa luuta (7700 puutaa), koska puun hinnat Englannissa eivät edellisenä vuonna olleet tyydyttäneet herroja kauppamiehiä Ranin ja Pawloff. Lisäksi hän oli saanut Hullista vihjeen, että luun hinta ja menekki oli nyt hyvä. Niinpä Westerholm suuntasi aluksensa kohti Aberdeenia, Skotlantia 18. heinäkuuta.
Tasan kuukauden purjehduksen jälkeen 18.8. Kuopio oli perillä Aberdeenissa, josta se pelkässä painolastissa purjehti syyskuun alussa Grangemouthiin (myös Skotlannissa), josta otettiin lastillinen kaasuputkia ja rautaa Pietariin. Takaisin Kronstadtiin lähdettiin 19. syyskuuta ja perillä oltiin 3. lokakuuta.
Kapteenin loppuselvitys
Kun Kuopiolle ei enää löytynyt uutta lastia ja syksy oli niin pitkällä päätettiin aluksen miehistö vapauttaa ja alus asettaa talviteloille Uuraaseen Viipurin ulkopuolelle lokakuun lopussa.
Loppuselvityksessään kapteeni Westerholm kiitteli miehistöään hyvästä käytöksestä ja ahkeruudesta. Miehet eivät olleetkaan viettäneet "merimiehen satamaelämää" vaan olleet erittäin siististi. Ulkomaiden satamissa pysähtyessään miehistö oli vaatinut vain hyvin pientä osaa palkastaan maksettavaksi. Esimerkiksi Erik Kukkonen Aleksandriassa pyysi kuukauden aikana ruplan ja 43 kopeekkaa (nykyrahassa arviolta n. 100 markkaa), jollaisella summalla ei kaukomaassakaan järjestetty kovin montaa juhlailtaa.
Lähteet
Jyväskylän maakunta-arkisto: Warkaus Bruk, Paul Wahl & Co: arkisto, Kuunari Kuopion purjehduspäiväkirja.
Hietakari, Eero. Osakeyhtiö Gust. Ranin. Savon vanhin kauppahuone. Kuopio 1952.
Valta, Reijo. Laudamiehestä Hietaseen. Paul Wahl & Co:n laivasto ja sen toiminta 1830-luvulta vuoteen 1909. Saarijärvi 1997.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti