Kymmenen kirjaa lapsuudesta -sarjassa käsiteltiin tänään Lewis Carrollin Liisaa ihmemaassa (Liisan seikkailut ihmemaassa, 1865). Keskustelijat Laura Ruohonen ja Tuomas Nevanlinna liittivät teoksen aikaansa, ollen se hienoimpia esimerkkejä viktoriaanisen ajan lapsille tarkoitetusta hölynpölystä (nonsense).
Keskustelua kuunnellessa muistui mieleen Nonsensen alkuperäinen tekijä, Edward Lear (1812-1888). Hänen A Book of Nonsense ilmestyi 1846, mutta teos oli tehty jo vuosikymmen aikaisemmin.
Pitkä panttaus ja epäily teosta kohtaan oli turhaa. Nonsensesta tuli menestys, ja syntyi kokonainen teossarja: More Nonsense, Nonsense Songs, Nonsense Stories And Alphabets, Nonsense Alphabets ja Nonsense Cookery.
Lear oli pääammatiltaan kuvittaja, suosittu myös niistä aikanaan. Learin lapsille tekemiin Nonsense -piirroksiin liittyi hassu runo, limerikki. Ensimmäiset syntyivät Derbyn kreivi Edwardin luona 1836 -- Lear oli kutsuttu Knowsleyhin maalaamaan lintuja. Siinä sivussa kreivin lapsenlasten iloksi syntyivät myös nonsenset.
Piirrosten julkaisemisen venyminen lienee ollut kustannuskysymys. Kalliita väripainotekniikoita sopi käyttää lintuatlaiden julkaisemiseen, mutta hassuja kuvia ja hölynpölyrunoja -- ei tulisi kuuloonkaan.
Julkaisuvuonna 1846 asenteet olivat muuttuneet. Mannermaalta oli levinnyt innostus Rodolphe Töpfferin ja hänen jäljittelijöidensä hassunhauskoihin ja absurdeihin kuvasarjoihin, joita 1845 jo briteissäkin julkaistiin. Miksei sitten Learin nonsenseakin?
En tiedä minkälaisina painoksina ensimmäiset Learin kirjat ilmestyivät. Uusintajulkaisujen myötä joka tapauksessa värikuvat katosivat ja jäljelle jäivät vain mustavalkeat ääriviivat.
Hassuja nekin ovat.
Tässä muutama suomennosyritys mustavalkokuvien kera:
Tämä herra on Kankaanpäästä
eikä hän halua puhua säästä
jututtaa häntä partansa tuska
se on lintujen pesäpuska
Sellainen herra Kankaanpäästä
Tämä on opettaja Oulusta
työnsä löysi koirakoulusta
hän ystävilleen vilkutti
ja oppilaansa pilkutti
Sellainen opettaja Oulusta
Tämä on herra pitkänenäinen
joka virkkoi: ‘sanokaapa sananen
että nenäni on häntä,
iskee se kuin häntä’
Sellainen merkittävä pitkänenäinen
Tämän vanhan sedän koti on Nurmijärvi
kauas ylös ulottuu kengänkärki
päässä ministerin lakki
yllänsä virkapuvun takki
Sellainen vanhanen, Nurmijärvi
Tämä on nuori neitonen,
jonka hatun havaitsi lintunen:
‘Hei, löysin pesän,
pidän sen koko kesän’
Sellainen neito hatullinen
Tämä on tyttö Kemistä,
jonka mummo esitti äkäistä:
päästä irti kissa,
tulee naamalle pissa!
Sellainen tyttö Kemistä
Tämä on herra Chilestä
jonka hiukset ovat hiilestä
hän istui rapuilla
ruokki itseään pavuilla
Sellainen herra Chilestä
Tämä on herra rumputus
taustalla kätten taputus
Mutta: nyt jo pois
että muukin sois
Sellainen rummun jumputus
Tämä on rouva Väkeväinen
joka oli käveleväinen
hän kulki ja kieli
kunnes maa hänet nieli
Mikä hämmästytti suvun Väkeväisen
Tässä on herra ja hänen puunsa
ja mehiläinen joka avasi suunsa:
‘kuinka täällä hurisee
minun vatsani murisee’
Niin katosi mehiläinen puuhiinsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti