Koloveden seidat

Uusimmassa Muinaistutkijassa (2/2008) Satu Koivisto selvittelee Itä-Suomen seitalöytöjä. Nyt 2000-luvulla Itä-Suomen erikoisia paikkoja on alettu tarkastella saamelaisten historian kautta. Heinävedellä Koloveden kansallispuistossa ajatellaan olevan seitoja, uhripaikkoja (Norppakivi, Ukonvuori).

Koiviston selvityksen taustalla on Metsähallituksen halu liittää Kolovesi kansainväliseen Delos-luetteloon (teollisuusmaiden kansallispuistoissa olevien uskonnollisten kohteiden luettelo).

Norppakivi on näyttävä kohde riippumatta siitä, miten se on syntynyt. Iso laakea kivi kolmen pienemmän kiven päällä -- muoto tuo mieleen länsi-eurooppalaiset dolmenit. Hauta dolmenien tapaan Norppakivi ei voi olla, koska se on kallion päällä. Kivessä ja kalliossa on "veriuria".

Kärsivällisesti Koivisto selvittää kaikki asianhaarat. Hän joutuu tylysti toteamaan, että Koloveden norppakivi veriurineen on erikoisuudestaan huolimatta luultavasti luonnon muovaama eikä ihmiskäden tuote.

Ukonvuoren puoliluolasta löydettiin 1970-luvulla kalliomaalauksia. Esihistorian ihmisille paikka on ollut tärkeä, mutta entä historiallisen ajan? Koloveden kohteisiin ei liity minkäänlaista kerättyä kansanperinnettä ja paikalliset tuntevat koko mäen toisella nimellä, Pekanvuorena. Nykyinen Ukonvuori -nimi on periytynyt vanhoista kartoista.

Periaatteessa olisi mahdollista, että Ukonvuori ja Norppakivi olisivat seitoja. Viimeiset saamelaiset muuttivat pois (Pohjois-)Savosta 1660-luvulla. Perimätieto paikoista on saattanut unohtua. Monet tunnetut seidat ovat luonnon muovaamia.

Paljailta kallioilta ei voi ottaa näytteitä, joilla voisi todentaa onko paikalla uhrattu vai ei. Vähäinenkin maininta aikaisemmissa perinnekeruissa voisi todistaa toisin, uusi perinnetieto jää lähdekritiikin hampaisiin varsinkin kun se osoittaa intitaatioriittijuoksun reitinkin.

Mutta tällaisten olemattomien faktojen äärellä tutkija turhautuu, kuten Koivisto kirjoittaa: "tiedeyhteisön on vaikea suhtautua tällaisiin hankkeisiin".

Intuitio ei riitä todisteeksi.

Mitä tulee Metsähallituksen tavoitteisiin saamelaisten ja heidän uhripaikkojensa kunnioittamisessa, on liikelaitoksella siihen mahdollisuuksia Ylä-Lapissa saamelaisten nykyisillä asuinsijoilla.

Saamelaisten kunnioittaminen Kolovedellä tuo mieleen juutalaisten arvostamisen Varsovassa. Turisteille luodun fantasian.


(Kuva Metsähallituksen Luontoon.fi -sivuilta)