Uusin Tekniikan Waiheita (3/08) on autoilun teemanumero. On kulunut sata vuotta T-Fordin massatuotannon aloittamisesta, Mobilian tutkija Martti Piltz lyhyesti kertaa Henry Fordin säätiön rahoittamassa numerossa auton alkuvaiheita. Positiivisessa hengessä.
Kapitalismissa tuotetaan ensisijaisesti kaupallisia tuotteita. Sellainen T-Ford oli, ja Henry Ford ei sille aivan tuota pikaa valtaisaa markkina-asemaa saanut. Ratkaiseva käänne tapahtui vuonna 1914, jolloin Ford keksi soveltaa Chigacon teurastamojen liukuhihnatekniikkaa autojen valmistukseen.
1908-1927 T-Fordeja valmistettiin yli 15 miljoonaa kappaletta. Liukuhihnatuotannon myötä myös muut mallit ja yhtiöiden Fordson-traktorit menestyivät.
Chigacon elintarviketeollisuus oli tuttua Euroopassakin laajalti. Tinttikin vierailee Sliftin säilyketehtailla Pohjois-Amerikassa vieraillessaan.
Toimintatapojen tultua laajemmin julki, syntyi maailman laajuinen skandaali. Ei ihme, että työntekijät lakkoilivat niin paljon ja siten pelastivat Tintinkin jauhautumiselta.
Oli Fordin liukuhihnatuotanto muutakin kuin liukuhihnaa. Tiede haluttiin valjastamaan työnteko tehokkaaksi. Suomeen "aika on rahaa" ajattelun toi maailmansodan jälkeen Juho Kuosmanen, joka kaikkien muiden toimiensa ohella oli myös autojen maahantuoja (ei tosin Fordin, vaikka siihenkin olisi ilmeisesti ollut haluja).
Kuosmasen johtaman Suomen Valtamerentakaisen kaupan konttorissa oli tunnuslauseena "time is money", asianmukaisella ääntämyksellä ohjeistettuna, englanti kun ei vielä suomalaisille niin tuttua ollut.
Vilkas toimissaan Kuosmanen olikin, eikä hänen rakentamansa kestänyt paria vuotta pidempään. Velkaa oli kuitenkin niin paljon, että yhtiön historia venyi yhdeksänvuotiseksi (1919-1928).
Vilkas ja monimutkainen toiminta uusimpia 'tieteellisiä' markkinainstrumentteja käyttäen ei vasta itsenäistyneessä Suomessa onnistunut. Eikä ole onnistunut kertaakaan sen jälkeenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti