[Kuvia Otanmäestä: 1/3, 2/3, 3/3]
Viikko sitten useammassakin mediassa esiteltiin Kainuun Otanmäkeä. Juttujen aiheena ei ollut vaunutilauksia odotteleva Transtechin junanvaunutehdas, vaikka sitäkin sivuttiin, vaan Otanmäen halvat kerrostaloneliöt.
Aamulehti esitteli entistä kaivospaikkakuntaa maan halvimpana paikkana ostaa asunto. Huoneiston tai kokonaisen kerrostalon saisi Otanmäestä vain muutamilla satasilla asuinneliömetriä kohden.
Jutun perusteena olivat haut Etuovi.comissa. Halvin omakotitaloneliö tuolloin löytyi Keminmaalta.
Välisuomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen oli lähettänyt toimittajan paikalle katsomaan 785:n asukkaan kylää, voisiko noihin maan halvimpiin neliöihin tosiaan muuttaa.
Toimittajalle paikalliset puhuvat, miten pienellä paikalla juorut kulkevat nopeasti. Tyytyväisyyttä oli ilmassa, sillä muutamia kuukausia sitten pitkään suljettuna ollut Mainari Pub oli jälleen avannut ovensa. Avajaisiltana paikkaan oli ollut 40 metrin jono.
Jutut muistuttivat mieleen Helsingin Sanomat 15 vuoden takaa. Tuolloin lehti omisti kokonaisen sivun esitelläkseen keskellä korpea olevia kerrostaloja ja niiden halpaa hintaa.
Tuli mieleen, olisiko Otanmäen esillenosto yksi laman merkki? Omistusasumiseen perustuva elämäntapa on kaikille mahdollista, kunhan paikan suhteen ei ole niin ronkeli.
Kasvukeskuksissa on valmistunut ja valmistumassa paljon uusia kerrostaloja. Täällä Oulussakin. Kaikki eivät ole niin tutuilla tai vakiintuneilla alueilla, mutta nämäkin talot tarjoavat mahdollisuuden (halvempaan) omistusasumiseen, kunhan paikan suhteen ei ole niin ronkeli.
Näiden lamojen välillä Otanmäen neliöt ovat olleet nykyistäkin halvempia. Keltaisessa Pörssissä oli välillä jatkuvasti asuntoja Otanmäestä tarjolla.
"Osta vaikka levähdyspaikaksi matkalla Lappiin..." toiveikkaat myyjät yrittivät keksiä potentiaalisia käyttömahdollisuuksia.
Hyvä juttu, teräviä huomioita.
VastaaPoistaEi ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun jää miettimään tällaisten ns. merkityssisällöltään hämärrytettyjen hs:n juttujen tarkoitusta. Juuri niiden, joissa levitellään asetelmaa Helsinki-Muu Suomi, tässä kohtaa siis asuntojen hinnat ja samalla paikallisten ihmisten työllistyminen. Miksi tuollaisia juttuja tehdään? Onhan päivänselvää, että kysynnän ja tarjonnan pakko on se, joka määrittää naurettavan ja säälittävän kiinteistöjen hinnanmuodostuksen. En ymmärrä tietenkään ko. asiaa mitenkään muuten kuin, että kyse on ikiaikaisesta ja kuolemattomasta pääkaupunkikeskeisyydestä, joka lopulta käytännön tasolla liittyy sisä- ja aluepolitiikkaan sekä kiinteistöbisneksen pullataikinaan. Hs:n pääkaupunkikeskeisyyspropagandasta voisi jo kirjoittaa kirjan, viitemateriaalia on tarjolla niin paljon. Sellaisia mielipiteitä ei valitettavasti voi kirjoittaa ilman, että kirjoittaja yritettäisiin vaientaa lyömällä tätä panssarivaunun kokoisella, pajavasaraa muistuttavalla "kepulainen tai kommari" -leimalla päähän. Harva haluaa vapaaehtoisesti tulla liiskatuksi. Se on valitettavaa, koska kyse on ihmisille tärkeistä ja välttämättömistä asioista. Asumisesta ja työnteosta, jolla asuminen maksetaan. Perustarpeista, jotka eivät todellisuuden tasolla tunnu kiinnostavan juuri ketään poliitikkoa, muuten kuin vaalien edellä. Varsinkin ja nimenomaan nykyään.
Ko. hämärrytys-/irvailujutut on ymmärrettävä sitä prosessia tukevaksi, jota esim. Kaj Nyman luonnehti, missä ihmiset kasataan vuosikymmenestä toiseen, uudelleen ja uudelleen pääkaupunkiseudulle, työvoimareserviksi (huom. alkuperäistekstissäkin passiivissa). Kasatut ihmiset voivat sitten lukea lehdestään juttuja tyytyväisinä, hykerrellä ja nauraa. Eivätkä hykertelyltään ryhdy polttamaan autoja kadulla, maksaessaan asumisestaan mahdottomia ja järjettömiä rahasummia.
Nyt juuri on tärkeää sumuttaa käsitykset ja ymmärrys, vaientaa kritiikki, estää henkilöautojen tuleen syttyminen, koska olemme taas vajonneet yhteiskunnalliseen katastrofiin. Sekään ei ole mikään sääilmiö, kuten hämärrytetysti yritetään väittää. Sen on jokin politiikka ja ratkaisevien asioiden politiikattomuus aiheuttanut.
Sallinnet vielä tarkennuksen edelliseen, hieman asian viereen menneeseen kommenttiini. Ja edelleen asian viereen menen kai.
VastaaPoistaKuin vastineena, hs kirjoitti tänään elämisen, olemisen ja asumisen vaihtoehdoista maassamme, tänään. (Hs, 21.12.08, s. A5 "Isäntä ihmettelee tuhoisan yhteiskunnan joulurauhaa"). Juttu oli hyvä ja hs:n ansioksi voi lukea, että se oli tehty kokonaan ilman minkäänlaista kyynisyyttä! Nyt nostan hattua ja otan osan sanoistani takaisin. Jonkinlainen tirkistelevä "Usko tai älä" -henki juttua silti vähäisessä määrin luonnehti.
Kyse oli Valtimon lähelle maatilalle muuttaneesta Lasse Nordlundista, vaimoineen ja kolmine lapsineen. Hs:n mukaan perhe elää pitkälti omavaraistaloudessa. Kyse on mm. kotitarveviljelystä, vähäisestä ulkoisen energian ja rahan käytöstä, vaatimattomuudesta, kekseliäisyydestä ja kieltäymyksestä. Ja huom: Rahaa kului 30...50 euroa vuodessa!
Kun muistelen 90-luvun alkua ja nyt arvailen tulevaa, on käynyt mielessä se, kuinka asua ja tulla toimeen ilman työtä. Tässä esimerkki, jota voisi soveltaa vaikkapa sinne halpojen asuntojen Otanmäelle. Kävisi joillekin ihmisille, ei kuitenkaan sellaisille, joita luonnehdittiin takavuosina määreellä "uusavuton". Itse lukeudun valitettavasti em. porukkaan. Kun lasken irti hiirestä, en kuulemma saa mitään aikaan.
Hyvää joulua.
Terv. allekirj.
Totta kai sallin.
VastaaPoistaAsumisen hinnanmuodostumisessa olen pitkälti samaa mieltä. Kyse ei ole paljonko rakentaminen maksaa, vaan paljonko ihmisillä on keskimäärin varaa maksaa.
Olisi kiva, jos olisi tarjolla vaihtoehtoja ääripäiden välillä. Ettei ainoa vaihtoehto olisi täydelliseen omavaraisuuteen muuttaminen. Jokin jossa omalla työllä ja tekemisellä voisi osan asumiskuluista kustantaa.
Kyllä, todellakin. Vielä Otanmäestä pystyy tekemään aitoja dokumentteja. Mutta näkökulmaa voi myös kääntää, voi katsella asioita toiseltakin kantilta. Ei aina tarvitse kirjoittaa ja kuvata sitä mitä kaikki muutkin. Voi ajatella ihan itsekin!
VastaaPoistaSiinä missä pohjalainen panee aina vähän paremmaksi omat olonsa, kainuulaisuuteen kuuluu se, että aina vähätellään itseä ja omia oloja. Kainuun kuulua kurjuutta voi tarkastella tältäkin kantilta. Kaikkea ei tarvitse uskoa näkemättä ja ajattelematta.
Otanmäki on huomattavasti parempi paikka kuin kommenteista päätellen voisi kuvitella. Monellako helsinkiläisellä on talonsa ympärillä kaikki nämä: apteekki, kauppa, pankki, posti, ravintola, pizzeria, maauimala, kirjasto, kirkko-seurakuntatalo, koulu, päiväkoti, nettikahvila, kampaamo, fysikaalinen hoitolaitos, huoltoasema, urheilutalo, urheilukenttä, nuorisotalo, 10 km valaistu latu/kuntopolku, erämaa, valtakunnan kuulut lintuvesialtaat... luetteloa voisi jatkaakin, mutta jo tämä kertoo sen, ettei alue todellakaan ole kuollut: 800 asukkaalla on erinomaiset palvelut ja kaikki parinsadan metrin säteellä.
Työpaikkoja ei ehkä juuri Otanmäen alueella ole kaikille, vaikka teollisuusalueelle perustetaan ja muuttaakin koko ajan uusia yrityksiä. Entinen kaivos/junatehdas ei todellakaan ole ainut työpaikka alueella! Useimmat käyvät työssä Kajaanin keskustassa (Otanmäkihän kuuluu Kajaaniin, kuten useimmat pääkaupunkilaiset eivät tiedä.) Bussi kulkee Kajaaniin monta kertaa päivän aikana, vaikka useimmat otanmäkiset kulkevat omalla autollaan kuten muuallakin; matka on lyhyempi kuin esim. Porvoosta, Lohjalta tai Hyvinkäältä Helsinkiin.
Nämä "rapistuneet" kerrostalot, joita on 11 kpl väljästi jylhään mäntymetsään rakennettuina, ovat valmistuneet vuosina 1952-56 kaivoksilla työskennelleiden asunnoiksi. Taloilla oli aikanaan jyrkkä hierarkia: toisissa asui herroja, toisissa työväestöä. Nykyisin ne ovat omistusasuntoja. Jos 50-luvun kaivosmiehet pitivät kahden huoneen asuntoa "lukaalina", niin nykyiset otanmäkiset asuvat hulppeasti viidessä, kuudessa huoneessa. Asuntoja on yhdistetty - kiitos kohtuullisten neliöhintojen. Myös tämä selittää väkiluvun vähentymistä. Ylimmistä kerroksista voi ihailla niin Oulujärven kuin Talaskankaan erämaankin maisemia! Asukkaat ovat pitäneet huolta taloistaan ja niitä on korjattu vuosien varrella. Lievä rapistuneisuuden vaikutelma saattaa johtua siitä, että ulkomaalausta ei ole pidetty ensisijaisena vaan on haluttu korjata esim. putkistot yms. ensin. Älkäätte unohtako sitäkään, että Otanmäellä oli kaikilla sisävessa ja juokseva vesi jo 50-luvulla, kun tällaiset mukavuudet oli vasta kolmasosalla muun Suomen väestöstä, pääkaupunki mukaanlukien!
Otanmäki lienee Suomen ainut ehjä jälleenrakennuskauden muistomerkki, jota ei ole pilattu rakentamalla aluetta täyteen elementtitaloja - kiitos syrjäisen sijainnin. Nyt saamme ihailla aikakautensa mestarillista kokonaisuutta lähes sellaisena kuin se oli rakennuskautenaan - Suomessa pidettyjen olympialaisten aikaan, pian vasta käydyn sodan jälkeen. Otanmäki muistuttaakin lähinnä arvostettua Helsingin Kisakylää yhdyskuntasuunnittelultaan sekä asuntojen pohjapiirroksiltaaan. Talojen sijoittelu metsäiseen kalliomaastoon muistuttaa ehkä vielä enemmän Olympiakylää. Eihän Käpyläkään ollut mikään lintukoto sen paremmin asukkaiden kuin varsinkaan vieraiden mielestä aikanaan, vaikka onkin noussut siihen luokkaan asukkaiden sitkeän kotiseuturakkauden ja yhteisöllisyyden vuoksi. Otanmäellä on kaikki samat edellytykset! Otanmäen arkkitehdit olivat aikansa parhaita: oululaiset Jussi Lappi-Seppälä ja Iikka Martas. Lappi-Seppälä valittiin samoihin aikoihin Rakennushallituksen pääjohtajaksi - ohi itsensä Alvar Aallon. Otanmäen arkkitehdit olivat kaikkien tuon ajan kuulujen sankariarkkitehtien opiskelutovereita ja tuttuja, kuuluivat samaan seuraan. Valitettavasti heidän mestarityötään Otanmäkeä harvoin muistetaan mainita aikansa parhaiden yhdyskuntien joukossa. Jos Kainuusta jotain muistetaan, niin Oulujoen voimalaitokset. Hyvä sekin, mutta älkäämme unohtako Otanmäen kaivoskaupunkia, korpikaupunkia, metsäkaupunkia.
Kainuu ei enää ole syrjässä! Se on todellakin puolivälissä Lappiin mennessä.
Itse hurahdin Otanmäkeen, helsinkiläisenä, käpyläläisenä, matkalla Lappiin! Harvoin voi hankkia asunnon heräteostoksena - Otanmäessä se on mahdollista. Toistaiseksi.
Kiitokset pitkästä ja perusteellisesta kommentista.
VastaaPoistaHieno ja viehättävä paikka Otanmäki on, ohi kulkiessa pitää pysähtyä aina ihailemaan. Paikka on suunniteltu ja toteutettu ihmisiä, asukkaita ajatellen eivätkä grynderit ole myöhemminkään päässeet kylää runtelemaan.
Siitä olemme kateellisia.
Esoteerisen maantieteen koulu kumppaneineen oli tehnyt kenttätutkimusta mm. Otanmäen kaivosalueella: Toukoretkellä sisä-Suomessa: kaivoshistoriallinen osio.
VastaaPoistapankki ja nettikahvila on poistuneet, mutta tilalle on tullut se, että mokkulat toimii jo täällä syrjässäkin, eli asiointi pelaa kaikin vaihtoehdoin netin kautta.
VastaaPoistaYle Uutiset on tehnyt juttua asumisesta Otanmäessä.
VastaaPoista