tiistai 17. helmikuuta 2009

Geronimon kuolemasta sata vuotta


Jatketaan vuosipäivien parissa. Tänään on kulunut sata vuotta kuuluisan apassin, Geronimon ('hän, joka haukottelee') kuolemasta. Omien sanojensa mukaan Geronimo ei koskaan ollut päällikkö, hän vastasi heimonsa sotilasjohdosta. Uudisasukkaiden tulviessa Arizonaan apassit nousivat vastarintaan ja Geronimon nimi kantautui 1880-luvulla Suomenmaan raukoille rajoille saakka.

Suomenkieliset lehdet kirjoittivat uudisasukkaita vainonneista roistoista, ja vaikka Keski-Suomi vuonna 1883 yritti olla lähdekriittinen, kerrottu uutinen oli ankka:

Kenraali Crookin voitto. 3. p. viime toukokuuta meni kenraali väkensä kanssa Meksikon puolelle takaa ajamaan ja kukistamaan ryöväys- ja verihimoisia indiaaneja, jotka pitemmän aikaa olivat kuljeskelleet siellä ja täällä ryöväten ja murhaten ja matkaan saaneet suurta pelkoa ja hämmästystä Meksikon rajamailla. Moniaat sanomalehtien kirjeenvaihtajat olivat levittäneet vääriä huhuja hänen sotaretkestään, joka näyttää häntä loukanneen. Mutta hän on sen palkinnut vaitiololla ja antanut uutisten nuuskijain arvaamalla kertoa asioita miten vaan parhaiten on osanneet. Mutta nyt kun hänen sotaretkensä on päättynyt ja hän on täydellisesti kukistanut nuo verenhimoiset ryövärit, niin on hän nyt sen julkisesti ilmoittanut. Kun kenraali Crook lähti joukkoineen matkalle, niin marssi hän 200 peninkulmaa etelä-itään päin Benardinosta, seuraten vihollisten jälkiä. Hänen oppaanansa oli apachi indiaani Madaski, joka joutui hänelle vangiksi San Carlosin lähellä vähän ennen sotaretkelle lähtöä. Sierra Madres Rangesta, täytyi heidän kulkea noin 50 peninkulmaa hyvin epätasaisia louhikkomaisemia. 8 muulia kuoli putoamisen kautta jyrkiltä kallioilta alas. Mutta siitä huolimatta, pitkitettiin marssimista ja miesten kengät teräviä kallioita kavutessa, kuluivat melkein kokonaan. 14 päivää ja yötä marssittua, saapuivat he indiaanien leiriin Sierra Madren keskipaikoilla, joka on melkein pääsemätöin paikka. Apachit eivät arvanneet odottaa rynnäkköä, sillä heidän leiripaikkaansa kuljettava vuoren loma oli melkein pääsemätöin, ja suurin osa heistä oli ryöväysretkellä. Ainoastaan 37 sotilasta oli leirissä vaimojen ja lasten luona. Indiaanien leiri piiritettiin ennenkun he sitä tiesivätkään. Crookin miehet kätkeytyivät ja ampuivat keskelle leiriä. Nyt tuli suuri hämmästys leirissä. Moniaat onnistuivat pääsemään pakoon, mutta useimmat antautuivat vangiksi. Seitsemän kuollutta löydettiin leirissä. Vangittuin seassa oli myös kaksi meksikolaista vaimoa ja yksi tyttö, joista Crook piti hyvän huolen. Saaliin joukossa jonka Crookin miehet valloittivat, oli 100 ponia ja muulia, joista 40 kuormitettuna tavaroilla, -- satuloilla, vöillä, vaatteilla, kulta- ja hopea-kelloilla, sekä useita tuhansia dollareita kulta-, hopea- ja paperi-rahoja. Se näyttää siltä, että ryöväys oli heille hyvin onnistunut. Taistelun loputtua tuli suurin osa pakoon menneistä esille ja 383 vankia saatiin yht'aikaa. Vangittuin joukossa oli tunnetut indiaanipäälliköt: Chato, Boristo, Geronimo, Nachez, Loco ja Nana. Ne kaksi viimemainittua on sanottu jo aikoja sitten kuolleen. Päälliköt sanoivat, että yksi 6 vuoden vanha amerikkalainen poika on vaimojen luona vuorella. Se on varmaankin Charley Mr Tomas, jonka he ottivat vangiksi New Meksikossa. Kenraali Crook ei ole menettänyt yhtään miestä sotaretkellä. Vangeilla on kyllältä rahaa. Eräällä vanhalla vaimolla oli kolme 50 dollarin seteliä. Päänaluisensa he olivat koristelleet Meksikon hopea-rahoilla ja moniailla oli kultaketjut kaulassa. Heidän tavaransa arvostettiin vähintäänkin 5000 dollariin. Siitä paikkaa jossa indiaanein leiri oli, sanotaan maailman ihanimmaksi paikaksi, mutta sinne pääsy on hyvin vaikea. Kenraali Crook ei ylpeile voitostansa. Hän sai voiton jo 17. p. viime kuuta, mutta sanaakaan siitä lähettämättä, matkusti hän hiljaisuudessa takaisin pääkortteeriinsa Silver Creekiin Arizonassa, ennenkun hän virkkoi mitään voitostansa. Se voitto oli tärkeä, sillä se ryövärijoukko, joka on jo tehnyt niin paljon vanhinkoa Meksikon rajamailla, on nyt kukistettu ja vankina. (Keski-Suomi no 58 21.07.1883)


Geronimoa ja heimoa ei siis Crook lannistanut, uutisten nuuskijat olivat väärillä jäljillä. Sen sijaan Wiipurin Sanomat kolme vuotta myöhemmin tiesi kertoa oikeaa tietoa:

Intiaanipäällikkö Geronimo vankina. Kenraali Miles ja kapteeni Lawton ovat nyt tehneet sen kuuluisan työn, kun he moniaita kuukausia jahdattuansa noita kaikista peljättävimpiä ja julmimpia Chiricahua-apacheja ja heidän julmaa päällikköänsä Geronimoa -- jota heidän kielellänsä kutsutaan Esk=itti=si=la -- pakoittivat heidät antautumaan, ja nyt heidät viedään Floridassa olevaan linnoitukseen vangiksi. Mainitut intiaanit ovat jo kauvan aikaa olleet Arizonan uutisasukasten kauhuna, vaan nyt toivotaan että Geronimo ja hänen heimonsa eivät pääse enää tekemään vahinkoa. (Wiipurin Sanomat no 160 12.10.1886)


Floridasta Geronimo siirrettiin myöhemmin Alabamaan ja edelleen Oklahomaan. Maineikasta sotapäällikkö tulivat monet turistit katsomaan ja apassi oli St. Louisin vuoden 1904 maailmannäyttelyn ehdoton vetonaula. Geronimo kuoli vankilassa 79-vuotiaana ja haudattiin apassivankilan hautausmaahan.

Edelleen on kiistanalainen kysymys, antautuiko Geronimo ehdoitta vai ei. Tavalla olisi merkitystä amerikan alkuperäiskansojen nykyiseen asemaan, joten se on tarkan oikeushistoriallisen tutkimuksen kohde.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti