sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Viikatemiehen korvaaja


Tänään tulee kuluneeksi kaksisataa vuotta amerikkalaisen keksijä Cyrus McCormick Seniorin (1809-1884) syntymästä. McCormick tunnetaan elonkorjuukoneestaan, joka aloitti maatalouden koneistumisen ja työvoimavaltaisen alan uudistumisen kohti perheyrittämistä.

Cyrus McCormickin isä Robert oli yrittänyt keksiä viikatemiehen korvaajaa viljanleikkuussa 28 vuoden ajan. Tuskastuttuaan turhaan yrittämiseen hän delegoi tehtävän pojalleen, joka puolentoista vuoden kuluttua 1831 ajeli viljavainioilla koekappaleella.

Patentin elonkorjaaja sai 1834 ja seuraavalla vuosikymmenellä kauppa kävi jo vilkkaasti. Hevosvetoinen leikkuri helpotti viljankorjuun yhtä vaihetta, mutta muut vaiheet työllistivät paljon alkaen lyhteiden sitomisesta. Kone innosti kehittelemään muita laitteita, ja soveltamaan keksittyä myös heinänkorjuuseen. Syntyivät niittokone, haravakone, lyhteiden sitoja jne. kunnes reilu sata vuotta myöhemmin päädyttiin paalaimiin ja puimureihin.


On tehty laskelmia, joiden mukaan vuodesta 1841 vuoteen 1941 eekkerin (noin 42 aaria, vajaat puoli hehtaaria) vehnäsadon korjaamiseen kulunut aika laski koneiden ja laitteiden ansiosta 65 tunnista kahteen ja puoleen.

Eikä kehitys ole jäänyt siihen.

Suomessa uutta konetta esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1858. Maatiloilla ne alkoivat yleistyä 1870-luvulla.

McCormickin keksinnön arvo ymmärrettiin heti ja keksijä oli palkintosateen kohteena. Korkein tunnustus oli nimeäminen Ranskan Akatemiaan, eivätkä nimitysperusteetkaan vaatimattomia olleet. "...koska hän on tehnyt enemmän maatalouden hyväksi kuin kukaan muu elävä... ".

Palkansaajien tai työläisten edut McCormick täysin unohti. Hänen palkkapolitiikkansa yhtiön tehtailla Chicagossa johti kuuluisaan Heinätorin verilöylyyn (Haymarket affair) 18. helmikuuta 1886. Työläisten rauhanomaisena alkanut lakkomarssi päätyi kymmenien ihmisten kuolemaan jonkun heitettyä pommin mielenosoittajariveistä. Tekijää on paljon arvailtu, työnantajan palkkaamasta aina anarkisteihin saakka.

Mary Broggerin vuonna 2004 valmistuneesta Heinätorin muistomerkistäkin (kuva Broggerin sivuilta) voi nähdä aiheita elonkorjuukoneesta.

Heinätorin jälkeen mielenosoitusmarssiminen haluttiin säännölliseksi. Syntyi vappu ja vappumarssit, entistä vakavasti otettavampi työväenliike.

Mitä tästä pitäisi nykyisin muistaa? Jos yhteiskunnan tuottavuutta yhdellä saralla lisätään, ei voida olettaa muiden osien toimivan kuten aikaisemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti