maanantai 23. maaliskuuta 2009
OK -- oll korrect
O.K., okei, on eräiden tietojen mukaan nykyisin maailman levinnein sana. Sen huikkaamalla saa viestinsä perille missä tahansa maailmassa. Merkityksen leviäminen on ollut huikean nopeaa, sillä lyhenne painettiin lehteen ensimmäisen kerran tasan 170 vuotta sitten, 23. maaliskuuta 1839 amerikkalaiseen Boston Morning Postiin.
Kuten tiedämme, kaikki turvallisuuteen liittyvä on nykyisin hyvin ylisuojelevaa. Alle kolmivuotiaille ei tahdo löytää leluja, valvontakameroita on kaikkialla ja hälytysnumero on yksi-yksi-kaksi. Ehkä hyvä niin, paniikissa ja hätäännyksissä hyvinkin saattaa omakin käsityskyky hämärtyä.
En tunne tämän ylisuojelevaisuuden alkujuuria, mutta varhainen tapahtuma tällä rintamalla sattui Bostonissa 1830-luvulla. Kaupunginvaltuutetut kielsivät kellojen soittamisen määräysvallassaan olleella alueella, koska joku saattaisi luulla kellonsoittajan tarvitsevan palokuntaa ja ryntäävän hakemaan sen paikalle.
Näin jäivät Bostonissa historiaan ruokakellojen soitot, enää ylihovimestarit, butlerit tai emännät eivät saaneet kelloin ilmoittaa lounaan tai päivällisen olevan valmis.
Boston oli (ja on) kaikista Yhdysvaltain seuduista 'aristokraattisin', voimakkaat eurooppalaisvaikutteet elävät siellä vieläkin. Koko Yhdysvaltain itärannikon pohjoisosaa kutsutaankin Uudeksi Englanniksi.
Kellojen soittokiellosta äimistyneet (nuoret) herrasmiehet perustivatkin päätöstä ja sen älyttömyyttä vastustamaan Anti-Bell-Ringing Societyn. Seuran toimintaa leimasi nonsense, älyttömyys, se jakeli jäsenilleen outoja titteleitä ja käytti lyhennettä A.B.R.S., ja sai toiminnallaan palstatilaa lehdistä.
Yhdysvaltalaisessa huumorissa oli tuolloin muodissa frangenmainen tai fingerporilainen sanojen yksinkertaistaminen. Naurua kirvoittivat City's hens (citizens), Tusk-Ah!-looser (Tuscaloosa) jne.
Bostonissa 1838 tämä muoti levittäytyi lyhenteisiin. Aluksi lehdessä käytettiin n.g. (no go, muunnos Not Guilty, syytön lakitermistä) ja O.F.M. (Our First Men, puolisatiirisessa merkityksessä ketkä tahansa johtajat, esimerkiksi A.B.R.S. toimihenkilöt). Syksyn ja alkuvuoden mittaan Boston Morning Postissa alkoi olla jo hyvinkin pitkiä kirjainyhdistelmiä (marraskuussa O.F.M. järjesti konsertin Y.M.S.F.M.T.C.O.T.I.:n hyväksi), kunnes A.B.R.S.:n toiminnasta kertovassa sanaleikkejä muutenkin sisältävässä älyttömässä uutisessa räpsäytettiin ilmoille O.K. Suluissa perään lisättiin (all correct).
Kevään mittaan O.K. vilahteli lehdessä puolenkymmentä kertaa selityksensä kera. Lyhenteiden käyttö lehdessä alkoi jo vähetä, mutta kesällä O.K. painettiin jo ilman selitystäkin.
Muiden Yhdysvaltain suurten kaupunkien päätoimittajat olivat luonnollisesti seurailleet Boston Morning Postin hulluttelua. Kun ilmiö oli jo manan majoille menossa, se sai uutta elinvoimaa ilmaistusta ihmettelystä ja suoranaisesta paheksunnasta. New Yorkissa vitsailtiin miten lukijat tietävät mitä mikin tarkoittaa ja keksittiin vaihtoehtoisia selityksiä. New Orleansissa lyhentelyä pidettiin "humpuukina" ja "roskana".
Vastustus tietysti herätti kiinnostusta. Pidemmät lyhenteet jäivät unhoon, mutta O.K. aloitti oman elämänsä. Se oli helposti muistettava ja huvittavakin, koska oikeastihan se olisi pitänyt olla A.C., mutta olikin O.K. Oll korrect.
Todellisen läpilyönnin O.K. sai vuoden 1840 presidentinvaaleissa.
Kellojen soittokielto jäi Bostonissa voimaan. Eihän turvallisuusasioilla passaa leikitellä.
Lyhenteet ovat nyt tekstiviestiaikakautena nousseet uuteen kukoistukseen. OK:llakin on kuulema oma lyhenne: jos haluaa ilmoittaa, että asiat ovat okei, niin pelkän k-kirjaimen tekstaus riittää.
(lähteenä pääosin Allen Walker Read. The First Stage in the History of "O. K.". American Speech, Vol. 38, No. 1 (Feb., 1963), pp. 5-27. Kuvassa vanha Bostonin kaupungintalo, wikipediasta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti