perjantai 10. huhtikuuta 2009

Löytöretki Helsinkiin


Julia Donner on kertonut ja Taneli Eskola kuvannut Helsinkiä teoksessa Löytöretki Helsinkiin (Multikustannus 2008). Kyse on flaneerauksesta, Walter Benjaminkin alussa mainitaan. Siis kävelyretkistä, joilla ei varsinaisesti ole muuta tarkoitusta kuin antaa ympäristön tehdä vaikutus kävelijään.

Hyvin Donner ja Eskola ovat tehtävässään onnistuneet. Suuri osa kirjassa kuvatuista paikoista on kehä kolmen ulkopuolellakin asuvalle tuttuja, Töölönranta, Kaisaniemen puisto, Linnanmäen seudut. Roihuvuoreenkin olen sattunut, joskaan en aivan Eskolan kuvien maisemiin.

Kulkijoiden tähtäimessä on ollut tavallinen ja arkinen, eivät monumentit ja merkkipaikat. Eskolan kuvien perusteella Helsinki vaikuttaisi olevan kauneimmillaan syksyllä. Väriä vaihtavat lehdet sointuvat hyvin taustalle jäävään vanhaan rakennuskantaan. Hienoja otoksia on aivan alkukeväästäkin, etenkin virtaavasta vedestä.

Donner lainaa paljon runoilijoilta. Lassi Nummea tietenkin, mutta maailmankirjallisuudesta myös.

Ja puhuu paljon puista.

Puiden istuttajalle lupaillaan pitkää elämää, mutta toisaalla puiden kaatajien pään menoksi suunnitellaan puiden arvon rahallista määrittämistä. Donner kuuluu niihin, joiden mielestä ei puita "turhaan" saisi kaataa.

Mutta jos puita ei kaadeta, ei uusiakaan voida istuttaa. Helppo on flaneeraajan seisahtua vanhan puun äärelle vaalimaan ja kuvittelemaan kaikkea sen näkemää, mutta entäs omanikäisen puun vierellä?

Nelikymmenvuotias tammi ei vielä ole mikään näyttävä ja suojelustatusta saava luontokappale. Se kaadettu kaksisatavuotinen lehmuskin on joskus ollut 40-vuotias. Saatanko suoda sille mahdollisuuden elää paljon kauemmin kuin minä?

Kaupunginpuutarhureilla on keinonsa tähänkin. Eräs tammi sai luvan kasvaa Oulun kaupungintalon edustalla vasta kun se oli täyttänyt viisikymmentä vuotta. Aikaisemmat vuotensa se oli kasvanut jossakin muualla, flaneeraajien ulottumattomissa.

Löytyy Löytöretkistä Helsinkiin kuva mahdollisesta alkuvuosien kasvupaikasta: A. Partasen kasvihuone Vantaanjoen varrelta.

Kirja houkuttelee suunnittelemattomille kävelyretkille, asuipa sitten missä tahansa kaupungissa. Yhteys luontoon, toiseen ihmiseen on löydettävissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti