Borges: Kuvitteellisten olentojen kirja

Syksyllä meillä on viimeinkin mahdollisuus perehtyä tarueläimistön syntyyn, olemukseen ja historialliseen merkitykseen suomeksikin. Joitakin hakuteoksia symboleista kielellämme on saatavilla, mutta Jorge Luis Borgesin (1899-1986) El libro de los seres imaginarios (alk. 1967) on alallaan ylittämätön luomus.

Tuossa työpöydän nurkalla Teoksen syksyn uutuuskirjojen luettelo on pari päivää odottanut vuoroaan. Mukavan ja miellyttävän yllättyksen tarttuminen tuotti.

Kuvitteellisten olentojen kirjan ensimmäinen versio Manual de zoología fantástica ilmestyi jo 1957. Teoksen kirjoittamisessa Borgesilla oli apunaan Marguerita Guerrero. Kymmenen vuotta myöhemmin teos laajentui nykyiseen mittaansa.

Teoksessa esitellään kaikkiaan 120 erilaista kuvitteellista olentoa, erilaisia lohikäärmeitä, kentaureja, kerberoksia, yksisarvisia, peilieläimiä ja karvaisia hirviöitä. Kullakin on oma paikkansa kaunokirjallisuuden kulttuurihistoriassa. Englanninkieliseen wikipediaan on niitä luetteloitukin.

Käsittelyyn on otettu ennen Eevaa luotu Lilith, Emmanuel Swedenborgin enkelit ja demonit, Franz Kafkan novellista Die Sorge des Hausvaters tutuksi tullut Odradek ja Victor Hugon runoilema Djinni. Ja monia muita.

Teoksen on suomentanut Sari Selander, joka on aikaisemmin latinalaisen amerikan kirjallisista aarteista suomentanut Julio Cortázarin Bestiarion (Loki 1999) ja Carlos Fuentesin Auran (Like 2001).

Kirja on luvassa kauppoihin syyskuussa.

Uutuusluettelo tarjoaa kuitenkin lukunäytteen hätäisimmille:

Voiton tornin portaissa on aikojen alusta saakka asustanut herkkävaistoinen A Bao A Qu, joka pystyy aistimaan ihmisten sieluntilat. Se elää ensimmäisellä askelmalla unenomaisessa horroksessa ja havahtuu tietoisuuden tilaan vain, kun joku nousee portaita. Lähestyvän ihmisen värähtely herättää A Bao A Qun eloon ja saa sen sisäisen valon syttymään. Samaan aikaan sen miltei läpinäkyvä iho ja ruumis alkavat sykkiä. Kun joku nousee portaita, A Bao A Qu liimautuu vierailijan kannoille ja kiipeää tämän mukana pysytellen usean pyhiinvaeltajasukupolven jalkojen pyöreiksi kuluttamien portaiden äärimmäisellä reunalla. Jokaisella askelmalla sen väri voimistuu, sen muoto muuttuu täydellisemmäksi ja sen säteilemä valo on hetki hetkeltä kirkkaampi. A Bao A Qun herkkyydestä todistaa se, että se voi saavuttaa täydellisen hahmonsa vain viimeisellä askelmalla, ja vain silloin, kun portaita nousee henkisesti kehittynyt yksilö. Mikäli kyseessä ei ole tällainen henkilö, A Bao A Qu ikään kuin jähmettyy paikoilleen ennen viimeistä porrasaskelmaa, ruumis epätäydellisenä, väriltään epämääräisenä, valo väristen. Jos A Bao A Qun muotoutuminen jää puolitiehen, se kärsii; sen miltei äänetön, tuskin havaittava valitus muistuttaa silkin kahinaa. Mutta silloin kun sen herättävä mies tai nainen on täysin puhdas, A Bao A Qu pääsee vihoviimeiselle askelmalle täydellisessä hahmossaan, voimakasta sinistä valoa säteillen.