perjantai 29. toukokuuta 2009

Toripoliisi Kemppainen elokuvatarkastajana


Jo löytyi se naru, jota vetäen valtio höllentää sensuuria ja antaa lisää sananvapautta. Pari päivää sitten Opetusministeriön johtaja Jukka Liedes kollegoineen antoi ilmoille tiedotteen, jonka mukaan hallitus esittää kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta luopumista. Lastensuojeluun ei enää ole varaa, koska ennakkotarkastamisen kulut peritään kuvaohjelmien esittäjiltä ja maahantuojilta. Ennen niin seksikkäiden ja rahakkaiden media-alojen tuottojen uhatessa jäädä alle kahdenkymmenen prosentin valtio ojentaa auttavan kätensä.

Taustallahan ovat monia kaupoissa ihmetyttäneet K18-merkinnät muun muassa Pieni talo preerialla -ohjelmissa. Näin toimiessaan maahantuoja on välttynyt tarkastusmaksuilta.

Aivan maksutta eivät levittäjät jatkossa tulisi selviämään. Lakiehdotuksessa kaavaillaan tilalle kiinteää vuosimaksua, joka suuria mediayhtymiä ilahduttaen karsisi alalta viimeisiä pienyrittäjiä.

Sata vuotta sitten Oulussa elokuvatarkastajana toimi omantoimensa ohessa muun muassa toripoliisi H. Kemppainen. Hän kiersi tarkastamassa, etteivät elokuvateatterit ottaneet liikaa yleisöä saleihinsa. Silloin, kuten nykyisinkin, kullekin salille oli palotarkastaja määrännyt suurimman mahdollisen yleisömäärän.

Elokuvien sisältö tuli tarkastusmenettelyn alaiseksi vasta vuonna 1911.

Elokuvia Oulussa on esitetty ainakin vuodesta 1897 lähtien. Yksi varhaisista näytännöistä oli alkuvuodesta 1900, kun helsinkiläinen saarnaaja kävi Oulussa pitämässä palveluksen, johon osana kuului liikkuvien kuvien esittäminen "kinematografilla".

Ensimmäiset varsinaiset elokuvateatterit aloittivat 1906. Ensimmäinen, Ihmeitten maailma, päätyi konkurssiin jo toukokuussa kolmisen kuukautta Oulussa toimittuaan.

Joulukuussa 1906 aloittanut VPK:n Elävien kuvien näyttämö oli pitkäikäisempi. Pakkahuoneenkadulla nykyisin puretussa VPK:n talossa oli suuri sali ja vapaapalokuntalaiset tuskin rikkoivat annettuja palomääräyksiä. Tältä osin toripoliisi Kemppaisen työ lienee ollut helppoa.

Elokuvateatteritarkastajalle enemmän tuotti työtä Raahen kauppa- ja porvarikoulusta valmistuneen konttoristi Gustaf Burmanin Uusi Elävien Kuvien Näyttämö Kirkkokatu 10:ssä.

Burmanin saliin mahtui palotarkastajan määrittelyn mukaan ainoastaan 85 katsojaa (VPK:n saliin nelisensataa).

Kun elokuvasalitarkastaja tammikuun kuudes päivä 1909 teki työtään, hän havaitsi Burmanin teatterissa olevan 150 ihmistä! Kolme päivää myöhemmin tehdyssä päänluvussa salissa osoittautui olevan 125 elokuvien ystävää, neljäkymmentä liikaa.

Oulun maistraatti rätkäytti Gustaf Burmanille huomautuksen, jonka seurauksena omistaja päätti uusia elokuvasalonkiaan.

Helmikuussa 1910 Burman kärähti jälleen toripoliisi Kemppaisen tekemässä tarkastuksessa. Tällä kertaa maistraatti suljetutti salin. Burman ei lannistunut, vaan aloitti toiminnan kokonaan uusissa tiloissa Säästöpankin talossa syyskuussa.

Samaan aikaan kehittyi myös elokuvien sisällöllisen valvonnan vaatimus. Nimimerkki Nyyrikki kolumnoi Kalevassa jo 1900 liikkuvien kuvien sopivuudesta jumalanpalveluksiin. Nyyrikin järkeilyssä Sanan piti riittää saarnaajalle, filmit saattaisivat houkutella kuulijoita jumalanpalveluksiin vääristä syistä ja heti kohta alettaisi vaatia tanssi- ja varietee-esityksiä osaksi harrasta tilaisuutta.

Tanssi- ja varietee-esityksiä olikin tulossa. Ei jumalanpalveluksiin, vaan oululaisiin elokuvateattereihin maaliskuussa 1909. Tuolloin puolet (kaksi neljästä) kaupungin teattereista esittivät Pariisin yöelämää -filmiä.

Huolestuneet vanhemmat esittivät mielipiteitään lasten puolesta. Jalkakäytävilläkään ei mahtunut kunnolla kulkemaan lippujonojen vuoksi.

Loppuvuodesta 1910 tieto ennakkosensuurikaavailuista kantautui Ouluun saakka. Kaleva antoi nimimerkki Pekalle tilaa kannattaa ajatusta. 20. elokuuta Pekan mielestä oli kauhistuttavaa ja kammostuttavaa, että kuka tahansa saattoi elävissä kuvissa käydä katsomassa veri- ja jännitysnäytelmiä. Marraskuun 5. päivä Pekka osasi nimetä kaksi esimerkkiäkin: Musta käsi ja Sherlock Holmes. Turmiolliseksi oli maailma muuttunut.

Pekan mielestä varmaan K18-merkintä Pieni talo preerialla -dvd:lle olisi ollut ihan oikea.


* Nyyrikki. Oulun kirje. Kaleva 8.2.1900, s. 2.
* Sven Hirn. Kuvat elävät - elokuvatoimintaa Suomessa 1908-1918. VAPK 1991.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti