Tänään 1278 kuoli Böömin Ottokar II (kuvassa). Hän oli juuri sitä Přemysl-sukua, johon Hergé varoitti sekoittamasta Syldavian Ottokar -kuninkaita Kuningas Ottokarin valtikka -albumin matkailuesitteessä. Sekoittaminen olisikin inhimillistä, sillä Ottokarit olivat ikätovereita, Syldavian Ottokar I kuoli 1298.
Kerronnallisesti Mustan pelikaanin kuningaskunnan matkailuesite sarjakuvailmaisun välissä on ovela veto. Jos lukija loikkaa sen yli, jää hän epätietoisuuteen tai vähintään hämmennyksen tilaan myöhempien juonenkäänteiden suhteen.
Jukka Kemppinen kirjoitti Sarjakuvat (2.p. 1982) -teoksessa, että 1900-luvun (kulttuuri)historian yhtenä merkittävänä lähteenä tulevat olemaan sarjakuvat. Samassa yhteydessä hän puhuu Marc Blochista, ja sarjakuvien arvon olevan mentaliteettien paljastamisessa. Vähän arvostetussa taiteellisessa tekemisessä ei ole ollut tarvetta peitellä, siksi sarjakuva on "dokumentti/monumentti". Tekijät eivät ole olleet varuillaan, heidän asenteensa, pelkonsa ja toivonsa ovat suoraan siirtyneet kaikkien nähtäviksi.
1900-luvun sarjakuva-artisteista Hergé on perfektionismissaan varmaan ollut eniten "varuillaan". Silti Tinteistä on saatu irti valtavasti, jopa Hergén omat, vasta kuoleman jälkeen paljastetut perhesuhteet.
Tom McCarthy teoksessaan Tintin and the Secret of Literature (Granta 2006) on eritellyt erilaisia teemoja Hergéstä ja hänen ajastaan.
Yksi taustoittava havainto on, että politiikkaa käsiteltäessä on aina läsnä myös pyhä. Syldavian Muskar XII vetäytyy julkisuudesta Jeesuksen tavoin kolmeksi päiväksi ennen Pyhän Wladimirin päivää (jonka vastaisena yönä valtikka kaikeksi onneksi löytyy). Muskarin kruunussa on ylimpänä risti.
Sinisessä lootuksessa Tintti odottaa kolme päivää poliittista kuolemantuomiotaan. Neuvostojen maassa englantilaisille vierailijoille esitellään punaista paratiisia. Särkyneen korvan kansainvälisten öljy-yhtiöiden likainen politiikka saa rinnalleen arumbajojen pyhän kiven, blinksteinin.
Esimerkkejä voisi jatkaa pitkään.
Tinteistä on siis luettavissa, että 1900-luvulla politiikka ja pyhä olivat aina yhdessä läsnä.
Se oli ennen se. Nyt on asiat toisin. Pyhän rajoitteita ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti