Asterix ja Kleopatra

Kaksikymmentä vuotta sitten Asterixin 30-vuotisuutta juhlistettiin erikoispainoksella Asterix ja Kleopatra -albumista. Olihan seikkailu ensimmäinen, jonka suomalaiset saivat luettavakseen vuonna 1969 (Sanoma, suom. Outi Walli).

Juhla-albumi sisälsi varsinaisen seikkailun lisäksi kahdeksan sivun liitteen, jossa sarjakuvan vaiheita ja tekijöitä ranskalaisin viivoin esiteltiin. Viivojen mukaan 1961 menestystä ei vielä ollut tullut, ja kustantajakin oli epävarma. Mutta jo 1965 gallialaisen kylän hahmot olivat sellaisia kansansuosikkeja, että Asterixin mukaan nimettiin Ranskan ensimmäinen sateliitti.

Itse asiassa sateliittia ei nimetty Asterixin mukaan. Asiaa valmistellut ministeri otti pahasti nokkiinsa (toisin kuin Kleopatralla, ei tuolla miesministerillä ollut kaunista nenää), kun sai kuulla sateliitin rakentaneiden insinöörinörttien antaneen keinotekoiselle kiertolaiselle työnimen sarjakuvasta.

Vuonna 1969 Asterix ja Kleopatra julkaistiin ilmeisesti Suomen lisäksi monessa muussakin maassa. Määrätietoinen maailmanvalloitus oli alkanut.

Oman maankin sisällä ranskalaisella sarjakuvalla oli muureja voitettavanaan. Yksi maan päälehdistä Le Monde ei ollut koskaan julkaissut sarjakuvaa. Se rajapyykki murrettiin 1974, jolloin laatulehti otti Asterixin sivuilleen.

Vuonna 1974 Asterix ja Kleopatra -albumin toisen painoksen myötä minäkin tutustuin seikkailuun. Muistikuva on tarkka: sarjakuva-albumi oli kuopiolainen Carlsonin tavaratalon ruokaosaston lehtipisteessä.

Tämän seikkailun tekemiseen tarvittiin 14 litraa tussia, 30 sivellintä, 62 pehmeää lyijykynää, 1 kova lyijykynä, 27 pyyhekumia, 30 kiloa paperia, 16 kirjoituskoneen värinauhaa, 2 kirjoituskonetta ja 67 litraa keskiolutta!

67 litraa keskiolutta! Sille koulussa tirskuttiin.

67 litraa keskiolutta. Se kertoi myös, ettei Asterix-sarjakuva ollut pelkästään lapsille tarkoitettu luettava, vaan myös aikuisille. Ensi näkemällä muistan miettineeni, onko albumi tarkoitettu vain aikuisille.

Se olisi ollut kamalan epäreilua. Nuo tutut hahmot uudessa seikkailussa ja en saisi sitä lukea. Ei niin kuitenkaan ollut.


Yksi "aikuisten aiheista" Kleopatrassa on (1960-luvun) nykyarkkitehtuuri. Koko tarinahan alkaa, kun egyptiläinen arkkitehti Numerobis kaipaa Akvavitixin apua. En tunne silloista keskustelua, mutta Goscinny ja Uberzo tuntuvat neuvoksi tarjoavan vanhan hyvien puolien mukana pitämistä.

Asterix ja Kleopatra -albumista on otettu Suomen kansallisbibliografian mukaan kahdeksan painosta, joista kaksi osana kokoomateoksia. Viimeisin painos on vuodelta 2002. Luultavasti kohta puoliin on taas uusi painos tulossa.

Vuoden 1989 erikoispainoksessa arvellaan, että yksi selitys Asterixin suosiolle on vähemmistön voitokas vastarinta. Ja erityisesti sen esittäminen humoristisella tavalla. Kaikkihan me kuvitellaan olevamme jonkin "vähemmistön" osia.