torstai 26. marraskuuta 2009

Jukka Laajarinteen anagrammeja


Joku vuosi sitten vanhassa blogissaan Jukka Laajarinne esitteli tekstejä, jotka hän oli muotoillut suomentamistani Anaksagoraan fragmenteista (loppuunmyyty, 2000). Jostakin kohtaa tekstiä hän oli kirjaimia uudelleen järjestelemällä saanut aikaiseksi "tulkinnan unen", mikä mielestäni oli tekemiselle erinomaisen mainio ja sopiva otsikko.

Tällä viikolla nokturnossa julkaistiin kokonainen kokoelma anagrammifragmentteja. Kokonaisuus on saanut nimekseen Sakson Anagram – Fregatit. Teos on sivuilta luettavissa ja ladattavissa pdf:nä.

Sieltä saatan lukea, että tulkinnan uni kuuluu uudelleenmuotoiltuun fragmenttiin 22: "Tulkinnan uni on kulmistaan sidottu vakaumus". Pohjana on vähemmän viisaudelta kuullostava Anaksagoraan toteamus:

Linnunmaidoksi kutsuttu on munan valkuaista.

Pekka Kejonen joskus kirjoitti Parnassossa antiikin fragmenteista, että lauseet tuntuvat saavat katkonaisuutensa ja ikänsä vuoksi kuin ylimääräistä arvolastia.

Kaikkiin antiikin ajoilta säilyneisiin lauseisiin ei samaa voi liittää. Ajateltakoon vaikka Polyboiksen historiateoksista säilyneitä katkelmia. "Uskon, että Rooma on perustettu seitsemännen olympiadin toisena vuonna. [751 eKr.]"

Eivät kaikki filosofitkaan aina viisaita puhuneet, kuten linnunmaito-esimerkki osoittaa. Laajarinteen fragmentti on paljon moniselitteisempi ja mietteitä enemmän nostattavampi kuin alkuperäinen.

Kaksi ja puolituhatta vuotta sitten eivät monetkaan seikat maailmankaikkeudesta olleet ihmisille selviä. Ei munien ja kanojen suhteen, saati maailmankaikkeuden.

Pitkään meni ennen kuin Anaksagoraan toteamus "Aurinko on se, joka kirkastaa kuun" (fr. 18) hyväksyttiin yleiseksi faktaksi.

Jotenkin tässä välissä vallinneisiin keskiajan vuosiin sopii Laajarinteen tästä tekemä:

Sikojen karu kita,
ruokana nuoska.




* Jukka Laajarinne. Sakson Anagram – Fregatit. Nokturno 2009.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti