Mark Twain: Mehiläinen

[Tänään on kulunut Mark Twainin (oik. Samuel Clemens, s. 1835) kuolemasta sata vuotta. Sen kunniaksi suomennos hänen esseestään The Bee kokoelmasta What Is Man? And Other Stories]

Maeterlinck esitteli minulle mehiläisen. Psyykillisessä ja runollisessa mielessä, tarkoitan. Aikaisemmin olin saanut liiketaloudellisen esittelyn. Se tapahtui kun olin poika. On kummallista, että muistan tuollaisenkin vielä, siitä täytyy olla lähes kuusikymmentä vuotta.

Mehiläistutkijat puhuvat mehiläisistä aina naisina. Se on siksi niin, koska kaikki tärkeät mehiläiset ovat tuota sukupuolta. Pesässä on yksi naimisissa oleva mehiläinen, joka kutsutaan kuningattareksi. Sillä on viisikymmentätuhatta lasta, ja niistä noin sata poikia, kaikki muut tyttäriä. Jotkut tyttäristä ovat nuoria neitoja ja osa vanhoja, kaikki neitsyitä ja sellaisina pysyvät.

Joka kevät kuningatar tulee ulos pesästä ja lentää tiehensä yhden poikansa kanssa ja menee sen kanssa naimisiin. Hääloma kestää tunnin tai kaksi, sitten kuningatar ottaa avioeron miehestään ja palaa pesään valmiina munimaan kaksi miljoonaa munaa. Se on riittävästi vuodeksi, mutta ei sen pidemmäksi ajaksi, koska satoja mehiläisiä hukkuu joka päivä, toiset sadat tulevat lintujen syömiksi, ja on kuningattaren tehtävä pitää pesän väkimäärä koko ajan samana - kuten sanottu, viidessäkymmenessätuhannessa. Hänellä täytyy olla niin monta lasta käsillä ja tehokkaina kiireisenä aikana, joka on kesä, muutoin talvella yhteisö kärsisi ruoan puutteesta. Hän laskee päivässä kaksi sataa tai kolme sataa munaa, tarpeen mukaan, joka hänen täytyy arvioida, ja olla munimatta enempää kuin on tarpeen kukkien heikon sadon korjaamiseksi, eikä liian vähän runsasta varten, muutoin johtokunta syöksee hänet valtaistuimelta ja valitsee tilalle kuningattaren jolla on parempi arvostelukyky.

Pesässä on aina muutamia kuninkaallisia perillisiä valmiina ottamaan kuningattaren paikan - valmiita ja innokkaita tehtävään, vaikka kyseessä on oma äiti. Näitä tyttöjä pidetään keskenään, ja niitä syötetään ruhtinaallisesti syntymästään lähtien. Kukaan muu mehiläinen ei saa yhtä hienoa ruokaa kuin ne, tai elä yhtä hyvää ja ylenpalttista elämää. Sattuneesta syystä ne ovat suurempia, pidempiä ja tyylikkäämpiä kuin työskentelevät sisarensa. Ja niillä on käyrä piikki, muodoltaan kuin sapeli, kun taas muilla on suora.

Tavallinen mehiläinen pistää mitä tai ketä tahansa, mutta kuninkaallinen pistää vain kuninkaallisia. Tavallinen mehiläinen pistää ja tappaa toisen tavallisen mehiläisen syystä, mutta kun on tarpeellista tappaa kuningatar, noudatetaan toisia keinoja. Kun kuningatar on tullut vanhaksi ja saamattomaksi, ja ei enää muni riittävästi hänen kuninkaallisilla tyttärillään on oikeus hyökätä häntä vastaan. Muut mehiläiset kerääntyvät seuraamaan, että kaksintaistelu on reilu. Kaksintaistelu käydään käyrin pistimin. Jos taistelija tulee kovasti painostetuksi ja hän antaa periksi ja karkaa, hänet tuodaan takaisin ja hänen on yritettävä uudelleen - kerran, ehkä toisenkin. Jos kuningatar karkaa vielä kerran, hänen tuomionsa on kuolema. Lapset kerääntyvät palloksi hänen ympärilleen ja pitävät häntä tiukasti otteessaan kaksi tai kolme päivää, kunnes kuningatar kuolee nälkään tai tukehtuu. Samaan aikaan voittajalle annetaan kuninkaalliset huomionosoitukset ja hän siirtyy täyttämään kuninkaallisen tehtävänsä - munimisen.

Mitä tulee kuningattaren kuolemantuomion etiikkaan, se on poliittinen kysymys, ja palaamme siihen myöhemmin, sopivana aikana.

Kuningatar elää suhteellisen lyhyen viiden tai kuuden vuoden mittaisen elämänsä lähes kokonaan kuninkaallisen huoneistonsa haudanpimeässä ja mahtavassa yksinäisyydessä, seuranaan ainoastaan palvelijansa, jotka tarjoavat hänelle ainoastaan tyhjiä huulia rakkauden sijaan, jota hänen sydämensä halajaa, palvelijain, jotka vakoilevat häntä kuninkaallisten perillisten toimeksiantamina, palvelijain, jotka raportoivat liioitellen hänen vaivojaan ja puutteitaan, palvelijain, jotka lipeästi mairittelevat häntä edessä päin, mutta ovat koko ajan valmiita iskemään häntä selkään, palvelijain, jotka tulevat kerääntymään hänen ympärilleen sinä päivänä kun hänen valtansa on mennyt iän ja heikkouden vuoksi. Siellä hän istuu, ilman ystäviä, seuraa tai rakastavia hellyydenosoituksia, joita sydän kaipaa, kamalan asemansa tuomien kultaisten kaltereiden takana, surkeasti eristyksissä omassa talossaan ja kodissaan, kuluttavien, muodollisten seremonioiden ja koneellisen palvonnan kohteena, siivellinen auringon lapsi, vapaan taivaan ja kukkaketojen kasvatti, tuomittuna erinomaisen onnettoman syntymäperintönsä mustaan vankeuteen, hopealankain komeuteen, ja rakkaudettomaan elämään, jonka päättää häpeällinen, loukkaava ja julma kuolema - ja ihmismäiseen vaistoon tuomittuna pitää paikka arvokkaana!

Huber, Lubbock, Maeterlinck - itse asiassa kaikki suuret kirjailijat - ovat yksimielisesti kieltäneet, että mehiläinen olisi ihmissuvun jäsen. En tiedä miksi he ovat tehneet niin, mutta luulen sen tapahtuneen epärehellisistä syistä. Lukemattomat heidän omissa tuskallisissa ja tyhjentävissä kokeissaan julkitulleet tosiseikat todistavat, että jos maailmassa on mestarityperys, se on mehiläinen. Se näyttää selvittävän asian.

Mutta sellaista on olla tutkija. Viettää kolmekymmentä vuotta keräten vuorellinen tosiasioita aikeenaan todistaa jokin teoria, sitten olla niin tyytyväinen saavutuksestaan, että ylenkatsoo tosiasioista tärkeintä - että kaikki kerätty todistaakin aivan kokonaan toista. Kun osoitat tämän virheen työssä, et saa vastausta kirjeisiisi. Kun soitat vakuuttaaksesi, palvelija vastaa etkä pääse puheisiin. Tutkijoilla on outoja tapoja, paitsi kun tuet teoriaa, silloin voit vaikka lainata rahaa.

Ollakseni reilu täytyy tunnustaa, että silloin tällöin joku vastaa kirjeisiin, mutta silloin vältellään aihetta, ette voi saada otetta. Kun sain selville, että mehiläinen on ihmismäinen, kirjoitin kaikille äsken mainituille tutkijoille. Sellaista kiertelyä kuin vastauksissa en ole muualla nähnyt.

Kuningattaren jälkeen seuraavaksi tärkein henkilö pesässä on neitsyt. Neitsyitä on viisikymmentätuhattasata kappaletta, ja ne ovat työläisiä. Pesässä tai sen ulkopuolella ei tehdä työtä ilman niitä. Miehet eivät työskentele, kuningatar ei työskentele, paitsi jos muniminen on työtä, mutta minusta se ei sellaiselta vaikuta. Joka tapauksessa niitä on vain kaksi miljoonaa, ja jokaisella viisi kuukautta täyttää tehtävänsä. Työ pesässä on järjestetty yhtä terävästi ja mutkikkaasti kuin amerikkalaisessa konepajassa tai tehtaassa. Mehiläinen, joka on koulutettu yhteen monista teollisuuden tehtävistä ei tiedä kuinka harjoittaa jotakin toista, ja olisi loukattu, jos häntä pyydettäisiin tekemään jotakin muuta kuin omaansa. Se on kuin ihminen kokkina, jos pyydät häntä tarjoilemaan pöytiin, tiedät mitä tapahtuu. Kokit voivat soittaa pianoa jos niin haluat, mutta siihen raja vedetään. Aikoinani pyysin kokkia hakkaamaan puita, joten tiedän näistä asioista. Jopa piiallakin on rajansa, totta, he ovat epämääräisiä, he ovat huonosti määriteltyjä, jopa joustavia, mutta rajansa heilläkin. Tämä ei ole otaksuma, se perustuu todisteisiin. Entäpä hovimestari. Pyydät hovimestaria pesemään koiran. Se on juuri niin kuin sanon. Tästä ei paljon enempää voi oppia menemättä kirjoihin. Kirjat ovat oikein hyviä, mutta niistä ei löydä kaikkea mikä liittyy ihmisten kulttuuriin. Ammattiylpeys on yksi keskeisin seikka olemassaolossa, ellei keskeisin. Ilman epäilystä sama pätee mehiläispesään.