Eilen illalla Oulun taidemuseolla oli Punahilkka -näyttelyn avajaiset. Samaan avattiin Miesten huone -näyttely, mutta siihen ei juurikaan puututtu. Näyttelyt ovat esillä 26. syyskuuta saakka.
Teemana oli naivismi. Miesten huoneessa on Ouluun lahjoitetun Heinäsen taidekokoelman töitä, naivismia menneiltä vuosikymmeniltä. Vastaanottaessaan lahjoituksen taidemuseo oli lupautunut pitämään naivismia muutenkin esillä, ja sitä Punahilkka toteutti.
Kuudesta taiteilijasta Petra Innanen, Stiina Saaristo ja Katja Tukiainen eivät varsinaisia naivisteja ole, mutta värikkäitä ja tarinoita kertovia kuvia tekeviä kuitenkin. Kaarina Alsta, Anna-Liisa Hakkarainen ja 2005 kuollut Pirkko Lepistö edustavat nykynaivismia.
Näyttelyyn tulijoita ensimmäisenä tervehtii sarjakuvataiteilijana paremmin tunnetun Katja Tukiaisen bambi ja Marx. Suuressa installaatiossa Paradis c on sarjakuvallistakin kerrontaa, suurimmat tytöt on maalattu suoraan seinälle. C tarkoittaa kapitalismia tai kommunismia, katsojan haluaman utopian, unelman mukaan.
Selkeiten näyttelyn nimeen sitoutuu parhaiten Petja Innasen videoteos Punahilkka. Sadusta osin animoituun teokseen oli otettu punahilkkainen tyttö ja susi, muutoksen aloittavat kärpässienet. Huumaavia sieniä oli maalannut myös Alsta kouluretkellä olevien kurittomien tyttöjen kiusaksi.
Joitakin vuosia sitten tutustuin Erich Frommin Punahilkka-sadun selitykseen. Frommin mukaan satu on tarina miehiä vihaavien naisten voitosta.
Tätä taustaa vasten näyttelyn nimi tuntui väärältä. Ei teoksista miesviha hyökynyt, pikemminkin ilo ja hämmennys naisena, ihmisenä olemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti