torstai 16. syyskuuta 2010

Delirant isti romani


Nyonissa kokoontunut Euroopan jalkapalloliitto ei ollut hyväksynyt Bayern Münchenin kannattajien iskulausetta Romani ite domum - roomalaiset, menkää kotiin. Kun vastustajana on AS Roma, niin päätös tuntuu ymmärrettävältä. Ei ole kohteliasta toivottaa roomalaista vierasjoukkuetta tervetulleeksi paluukehoituksin, vaikka sivityskieltä käyttäisikin.

Romani ite domum on peräisin Monty Python -ryhmän elokuvasta Brianin elämä. Ilmaisu kieliopillisesti aivan oikein, mitäpä huippuyliopistoissa koulunsa käyneiltä brittiälyköiltä muutakaan voisi odottaa.

Näinä aikoina kun ranskalaiset eu-lakien vastaisesti kuljettavat romaneja kotiinsa Romaniaan, voisi ajatella, että ilmaisu olisi ollut taajaan käytössä ranskalaisten kansallissarjakuvasankarin Asterixin seikkailuissa.

Niin ei kuitenkaan ole.

Voittamattomat gallialaiset pitivät huolta oman kylänsä ja sen asukkaiden koskemattomuudesta, mutta vaatimuksia koko Gallian vapauttamisesta roomalaisten vallasta ei esitetä. Kansallisvaltiota ei tunnettu, kukin paikallisyhteisö piti itsestään huolen, vaikka laajempaakin heimoyhteyttä tunnustettiin.

Tuon tuostakin Asterix ja kumppanit toteavat valloittajien touhuja ihmetellessään, että hulluja nuo roomalaiset! Muidenkin kansallisuuksien erikoisille piirteille nauretaan, jos ne huvittavilta tuntuvat. Vastavuoroisestikin naurua siedetään.

Asterixin ja Obelixin syntymäpäivän Kultaisessa kirjassa (Egmont 2009) on koottuna Uderzon ja Goscinnyn lyhyitä juttuja vuosikymmenten varrelta. Eräässä piirroksessa Obelix on 1900-luvun taiteilija, joka Banksyn tavoin ilmaisee itseään graffitein.


Mutta mikä Asterixia ja Idefixiä niin naurattaa? Obelixin taiteilija-asustusko?

Ehkä kyse on viestistäkin. Delirant isti romani - nuo roomalaiset ovat hulluja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti