maanantai 13. syyskuuta 2010
Pikkuorava Robert Johnson
Elokuun Soundissa Esa Kuloniemi kertoi viimeisimmästä spekuloinnin aiheesta kitaristilegenda Robert Johnsonin levytyksissä. 27-vuotiaana vuonna 1938 keuhkokuumeeseen kuolleen legendan vaiheista on riittänyt kaikenlaista mietittävää, elämää kun oli vaikea dokumentoida tarkasti kiinnostuksen herättyä muutamia vuosikymmeniä edesmenon jälkeen.
Guardianin kolumnisti Jon Wilde oli toukokuussa väittänyt, että Johnsonin tuotantoa on kuunneltu 75 vuotta väärällä nopeudella. Wilden mukaan musiikkia on levylle siirrettäessä nopeutettu ainakin 20 prosenttia. Siis soitto ja laulu on kuultu melkein pikkuoravien tai smurffien tapaan.
Wilde ei väitteelleen esitä konkreettisia todisteita. Alan auktoriteetit ovat kesän mittaan myöntäneet, että mahdollista se on. OKeh/Vocalion levymerkeillä, joihin Johnsonin 29 kappaleen ja 42 oton levytystuotanto kuuluu, tiedetään pelatun savikiekkojen kierrosnopeuksien kanssa.
Johnsonin savikiekkojen prässit ovat kadonneet aikaa sitten, joten väitteen todenperäisyyttä on mahdoton tarkastaa. Esa Kuloniemi oli testannut hidastusta. Noin kuusitoista prosenttia hitaampana Johnsonin ääni oli kuullostanut poikamaisen naukunan sijaan miehekkäämmältä ja pahaenteisemmältä ja kitaran ylä-F E-duurilta.
Robert Johnsonin syntymästä tulee ensivuonna sata vuotta. Tulee mieleen kysymys spekulaation aloittamisen perimmäisistä syistä. Tuleekohan 2011 markkinoille hidastetut versiot Johnsonin tuotannosta?
Vaikea on kuvitella, että jotakin "uutta" Johnsonilta löydettäisiin. Valokuviakaan miehestä ei ole kuin kaksi kappaletta. Elämäntarinan tiedonmurutkin on jo jauhettu, ja uutta (muisti)tietoa tuskin on luvassa. Uusi kierrosluku voisi olla "uutuus".
Tässä yhteydessä lienee hyvä muistuttaa, että äänitysteknologian mahdollisuuksia on aina käytetty hyväksi täysimääräisesti ja jopa sen yli. Ajateltakoon vaikka kitarasankari Jimi Hendrixiä, joka neliraitureiden aikakaudella äänitytti studiolevyilleen kaksitoista raitaa omaa kitarointiaan.
Äänitystekniikka ja sen kehittäminen on ollut olennainen osa kitaralegendojen toimintaa. Miksei siis 1930-luvullakin. Sehän on jo pidempään tiedetty, että Johnson ensimmäisessä levytyssessiossaan marraskuussa 1936 esitti kappaleensa studion seinään päin kääntyneenä.
* Jon Wilde. Robert Johnson revelation tells us to put the brakes on the blues. Musicblog 27.5.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti