torstai 28. lokakuuta 2010
Tammelan pastorin kronikasta
Eilen julkaisin Tammelan pastorin Laurentius Petri Aboicuksen (1605-1671) teoksen SYNOPSIS CHRONOLOGIÆ FINNONICÆ RYTHMICA ELI AJAN TIETO Suomenmaan menoist ja uskost, erinomaisest Suomen Pispoist cungin Cuningan ajall, Lyhykäisijn rijmein coottu. Teoshan on joltisenkin tunnettu, siitä monia sanonnan tapaisia luonnehdintoja on kieleen tarttunut, päällimmäisenä mieleen tulee "Suomeen suostunut" piispa Rothovius.
Pahoittelen etten osannut toiseen palstaan kovin taidokkaasti aika- ja muita määritelmiä laittaa. Jos häiritsee kovasti, alkuteos on Historiallisessa sanomalehtikirjastossa luettavissa Eteenpäin-lehden lokakuun 1890 numeroista. Ihan antikvalla, kuten kuvat osoittavat.
Eteenpäin-lehteä ei pidä sekoittaa tunnetumpaan, vuonna 1905 ilmestymään alkaneeseen Eteenpäin-lehteen. Johan Fredrik Holmströmin julkaisema Eteenpäin ilmestyi vain vuoden 1890 ajan Uudessakaupungissa ja jatkui Uudenkaupungin Sanomina.
Holströmin lehti oli syvästi kristillinen. Se julkaisi paljon suomalaista kirkkohistoriaa, jollaiseksi Laurentius Petri Aboicuksen Ajantieto on luettavissa. Laurentius Petriä ei puolestaan pidä sekoittaa Laurentius Petriin (1499-1573), Ruotsin ensimmäiseen luterilaiseen arkkipiispaan.
Tuleva Tammelan pastori väitteli 1641 Turussa, julkaisi väitöksen lisäksi seitsemän kirjaa. Niistä Ajantieto saavutti suurimman suosion ainakin painosten lukumäärän mukaan.
Teos ilmestyi ensimmäisen kerran 1658. Toinen painos ilmestyi hänen kuolinvuonnaan 1671 ja kolmas 1684. Eteenpäin-lehden teksti on kolmannesta, J. A. Cederbergin toimittama. Neljäs ilmestyi 1695. Myöhempiin painoksiin on tehty lisäyksiä ainakin Laurentius Petrin kuoleman jälkeisistä tapauksista.
Cederbergillä lienee ollut tarkoitus saada julkaisu aikaiseksi, mutta ainakaan Kansallisbibliografia ei tunne vuoden 1890 laitosta Ajantiedosta. Eikä teosta mainita Cederbergin tuotannossakaan (15 uskonnollista teosta 1800-luvun lopulla).
Kirjasia lienee silti liikkeellä. Lehteen juttu oli painettu niin, että leikkaamalla ja sitomalla leikkeistä syntyi kirja. Yleinen ajantapa.
Ajantieto on Einon Leinon Suomalaisen kirjallisuuden historiassa mainittu ensimmäisenä suomalaisena historiallisen runouden edustajana. Agricolan Suomen historian kronologiassa se mainitaan ensimmäisenä suomenkielisenä historian esityksenä.
Sitä tosiaan, kuten Cederberg alkusanoissaan toteaa, pitkään luettiin ainoana historian esityksenä. Sittemmin teoksesta on selvitetty ja tulkittu monia asioita. Esimerkiksi käynee Virtuaalisen vanhan kirjasuomen sivut (1600-luku, runo).
* Eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti