Juba
Frank viettelysten vaunussa
WSOY 2010
56 s.
Sanomalehtistrippi Viivista ja Wagnerista parhaiten tunnettu Juba on kokeillut miten pitkä sarjakuvailmaisu häneltä luontuisi. Aikaisemmin Juba on tehnyt pääasiassa strippejä tai korkeintaan muutaman sivun mittaisia sarjakuvia, joista on myöhemmin koottu koko joukko albumeja. Kokeilun tuloksena on syntynyt varsin mainio Frank viettelysten vaunussa (WSOY 2010).
Nimiösivulta käy ilmi, että teoksen nimi on viittaus Elia Kazanin tunnettuun elokuvaan Viettelyksen vaunu vuodelta 1951. Sivulla on nimittäin junanvaunu, puoliksi rantahiekkaan hautautuneena. Viime vuosikymmenet erinäiset kauppamiehet ovat yrittäneet siirtää tätä nimeä yhdelle jos toisellekin automerkille, näyttävimmin googlen hakutuloksissa tätä kirjoittaessa on esillä Audi R8 Spyder, mutta kiskoilla kulkeva väline viettelysten vaunu oikeasti on.
Myöhemmin tarinan mittaan yhteys elokuvaan varmistuu, epävarmuutta, valheita ja petoksia sisältyy sarjakuvahahmojenkin elämään, tosin ei yhtä vakavamielisessä merkityksessä kuin Kazanilla.
Tarina avautuu sivuhenkilön esittelyllä. Suuhygienisti Frank esitellään vasta toisella sivulla. Hammaskiven poisto ei suju mallikkaasti ja johtaja kutsuu Frankin puheilleen. Frank osaa pelätä potkuja, oikeastaan toivookin niitä, mutta itse asiassa käy vielä pahemmin: firman kaikki muut suuhygienistit irtisanotaan ja kaikkien viiden työt tulevat Frankin tehtäviksi aikaisempaa pienemmällä palkalla.
Työpäivän päätteeksi kotona odottaa lappu vaimolta, hän on mennyt. Kun lisäksi ilmenee, ettei raha-asioista huolehtinut vaimo ole maksanut vuokraa puoleen vuoteen, ei Frankin elämässä ole kiinnekohtia, jotka estäisivät seikkailemasta.
Tarinassa on kaikuja Viivi ja Wagner -strippien pidemmistä jatkumoista, mutta albumin mittaisessa kokonaisuudessa kertomus on vietävä loppuun saakka, eikä sitä voi jättää ilmaan roikkumaan.
Juban ratkaisuna on viedä absurdius vielä pidemmälle, ja lopputuloksesta tulee mieleen Fredin Filemon. Kummalliset käänteet seuraavat toisiaan, mutta kokoajan tarinan kehyksessä pidetään kiinni sen omista lainalaisuuksista. Frank jää Filemonin tavoin ihmettelemään, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Päähenkilöt sopeutuvat pelaamaan annetuilla säännöillä, vaikka ajoittain ihmetellen.
Ja mikäpä siinä jos mukavasti menee. Frank tuntuu olevan oikein tyytyväinen. Yrittää olla ovelakin, etenkin Viettelysten vaunun konduktöörin tavatessaan.
Lopussa Frank on takaisin Suomessa, rahattomana, seikkailun lähtötilanteessa. Mielellään tällaista absurdia toimintaa toisenkin albumillisen lukisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti