Forsblom Toivakan kirkon kattomaalauksen alla

Jyrki Kiiskisen Onnenpyörän (Tammi 2010) elokuun runot innoittuvat kuvista. Ainakin parissa kirkkomaalauksista, Hugo Simbergin Haavoittuneesta enkelistä (1903) ja Hattulan Pyhän ristin kirkon maalauksista. Kiiskinen on joltisenkin haltioitunut kuvien äärellä.

Kirkkomaalauksen äärellä haltioitui myös Harry Forsblom (s. 1943). Vuonna 1975 julkaistun kokoelman Toivakan kirkon kattomaalaus (WSOY 1975) nimiruno on teoksen viimeinen, ja se käsittelee runoilijan kotiseutuja, tai ainakin vanhempien:

miksi ihmeessä tulin lomailemaan tähän pirun pitäjään
jonka kirkkomaassa lepäävät vierekkäin äitini,
hänen vanhempansa ja isovanhempansa

Aikaisemminkin runossa on viljelty kuvaa tympeästä maalaispitäjästä ja sen "vastarannan rapujoen fenomenologiasta". Tympeä mikä tympeä, ei sitä toimittanut koettaa edes potentiaalisena pitää. Sellainenhan se:

se on ollut ihanteellinen Isosta Rutosta saakka
Toivakka, Kino Vakka, Toivakan Rivakka.

Mutta jotakin tapahtui 1972-73. Paikallinen taiteilija Pellervo Lukumies (s. 1935) palkattiin maalaamaan kirkon sisäkatto uusiksi.

Kirkko valmistui 1882, ja sitä uusittiin 1920-luvulla. Korjauksen suunnitteli Alvar Aalto, ja hän teki myös tarkat ohjeet kattomaalauksista. Ne annettiin Lukumiehelle ohjenuoraksi. Lopputulos jakoi seurakuntalaisia ankarasti. Toivakassakin saattoi tehdä jotakin radikaalia!

katossa Lukumiehen pojan tyylillä
erirotuisia Raamatun henkilöitä

Ettei se sitten ehkä niin tympeä Toivakka ollutkaan.

Mutta runoilija on jo toisaalla:

Eino Leinon patsas tiedätkö missä
minä olen
siellä
minä olen täällä
minä olen lapsuuden kesien maalaismaisemassa
sydämen kotoa 40 kilometriä
korpeen

Saivat Lukumiehen maalaukset jäädä. Nyt Toivakan kunnan sivuilla todetaan: "Persoonalliset teokset ovatkin Toivakan paras matkailuvaltti."


(tämä itselle pontimeksi tulevan kesän rakennusprojekteihin)