tiistai 21. joulukuuta 2010
Maaningan ja Viannan etymologia
Rakennussuunnitelmien virallistaminen etenee, hitaasti mutta varmasti. Eilen kävin maanmittauslaitoksen konttorilla lainhuudatustodistuksen hakemassa lupahakemusten liitteeksi. Oli paikka muuttunut sitten viime käynnin, josta yli viisi vuotta onkin.
Oli kuin ison talollisen tuvassa olisi ollut. Vaikutelma saatiin aikaiseksi yksinkertaisesti: 1950- tai 1960-luvulta oleva seinäkello heilureineen takutti rauhallista rytmiä saliin.
Vuoroa odotellessa ehdin myyntinäyttelyä tarkastella. Monipuolisesti karttoja eri tarkoituksiin kaikkialta Suomesta. Kirjojakin oli, meneteltyn Karjalan kartastoja, maanmittauksen ja kartografian historiaa. Suuri osa tuttuja.
Oli myös Sirkka Paikkalan päätoimittama Suomalainen paikannimikirja. Teos on vuodelta 2007, Kotuksen ja Karttakeskuksen yhdessä julkaisema tuhti hakuteos (592 s.). Tämän ilmestyminen on mennyt minulta ohi.
Pari hakusanaa ehdin kirjasta katsella ennen vuoroani. Maaningan selvitettiin tulevan Maaninkajärvestä ja sen nimen saamen isoa siikaa tarkoittavasta 'maanjič' -sanasta.
Maaningalla sijaitsevan Viannan kylän nimen selitys oli hakuammuntaa. Vianta tulee toki kylän etelänurkassa olevasta Viannankoskesta, mutta sen alkuperä ei vakuuta. Että kylän ja kosken vanhentuneesta nimestä Vianto olisi h-kirjain jäänyt pois. Että kosken rantojen kauniit, vehreät maisemat olisivat saaneet antamaan paikalle nimeksi Vihanto.
Ahti Rytkösellä on uskottavampi selitys. Myös Vianta tulisi saamesta, 'vianto' olisi pajusta tehty koskirysä. Pitihän ne isot siiat jossakin pyytää.
Ainakin vielä 1800-luvun lopulla naapurikylällä Tuovilanlahdessa Maaninkajärven pohjoispäässä oli nähtävissä jäännöksiä kalastajasaamelaisten elämästä. Pirttiniemen rannoilla oli suuria maatuneita suomukasoja ja veden alla hirsistä tehtyjä katiskain tapaisia aitauksia.
Tuovilanlahti on saanut nimensä ensimmäisestä Ruotsin kruunun alaisesta asukkaastaan, Jons Tuofvisesta, jonka paikallinen historiapiiri suomalaisti Juntti Tuoviseksi.
Kirjan tarkempi arvionti jäi toiseen kertaan. Ulkoisesti oikein näyttävä teos.
Teoksen kanteen on valittu kuva Imatralta. Valinta on ovela: nimittäin tuossa kolmen taajaman kaupungissa vuosien mittaan viralliset paikannimet kiertelivät. Etenkin rautatieasemien ja postikonttoreiden nimien kanssa pitää olla tarkka, havaitsin Imatran kirjan (1997) artikkelia kirjoittaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti