sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Mu - kadonnut manner


Hugo Prattin Corto Maltese seikkailee otsikon mukaisessa sarjakuvaromaanissa (suomeksi Jalava 1992). Pratt on tarinaansa yhdistellyt useita eri myyttejä, esipuheessa siterataan Platonin kuuluisaa Atlantis-kohtaa Timaios-dialogista. Pratt sekoittaa kadonneista mantereista yhtenäisen, kiinnostavan seikkailun, jossa monet teoriat yhtyvät.

Kadonneista mantereista tunnetuin ja "vanhin" on Atlantis. Intian valtamereen uponneen Lemurian kehitteli 1800-luvulla Darwinin luonnonvalinnan innoittamana Philip Schater. Madagaskarilla, Intiassa ja niiden välisillä saarilla eli samantapaisia puoliapinoita. Niistä Schater päätteli alueella olleen yhtenäisten maareittien, eli sittemmin kadonneen mantereen.

Lemuria-nimi tuli puoliapinoista (engl. lemur), ja useat tieteilijät tarttuivat kehittelemään ajatusta. Ernst Haeckel esitti, että Lemuria olisi ollut myös koko ihmiskunnan syntykoti, jossa olisi sijainnut paratiisi, Eedenin puutarha ja monenlaista muuta.

Sittemmin mannerlaattojen liikkumisella saatiin luonnonihmetykset paremmin selitettyä.

Kun ilmassa oli uusien kadonneiden mannerten löytäminen, ilmoittautui vuonna 1870 mukaan joukkoon James Churchward (1851-1936), Bengalin ratsuväessä palvellut ja suurriistan metsästäjänä tunnetuksi tullut myöhempi eversti.

Churchward kertoi saaneensa tietoonsa, että Tyynessä valtameressä oli ollut muinoin manner, joka sittemmin oli kadonnut. Maanosa olisi ollut kuusituhatta mailia pitkä idästä Fidziltä länteen Pääsiäissaarelle saakka ja kolmetuhatta leveä pohjoisesta etelään. Hän kertoi saaneensa tietonsa salaisista, Intiaan kätketyistä ikivanhoista savi- ja kivitauluista. Ne Churchwardille oli paljastanut eräs hindupappi.

Tuo manner oli nimeltään Mu.

Ihmiset olivat asuttaneet Mun joskus kaksisataatuhatta vuotta sitten. Mantereella oli parhaimmillaan ollut väkeä kuusikymmentä miljoonaa jakaantuneena kymmeneen eri heimoon.

Joskus kaksitoistatuhatta vuotta sitten massiivinen tulivuorenpurkaus, ja sen aiheuttamat jälkijäristykset ja hyökyaallot tuhosivat maan. Joitakin ihmisiä selvityi toisille mantereille turvaan.

Pelastuneet perustivat tahoilleen kreikkalaisen, egyptiläisen, mayojen, montezumien, kiinalaisen, burmalaisen, tiibetiläisen, kamputsealaisen ja tyynenmeren saarien kulttuurin.

Kuinka ollakaan, Churchward ei koskaan tuonut julki tiedonlähteenä toimineita savi- ja kivitauluja. Teoriansa hän julkaisi yksissä kansissa nimellä The Lost Continent of Mu -Motherland of Man vuonna 1926. Pari vuotta myöhemmin William Niven sen sijaan julkaisi kopioita Meksikosta löytämistään kivitauluista.

Lisätietoja Musta Churchward kertoi saaneensa, kun hän transsissa oli vieraillut aikaisemmissa elämissään. Neljä teosta Churdhward kaikkiaan 1920- ja 1930-luvuilla Musta kirjoitti.

1930-luvulla Alfred Metraux teki mittauksia Pääsiäissaarella ja piti kadonnut mannerta mahdollisena. Sittemmin merenpohjien kartoituksen edistyttyä ajatukselle ei enää geologista tukea ole löytynyt.

Näitä sata vuotta sitten mahdollisina pidettyjä asioita oli Corto Maltese selvittelemässä. Hieno, myyttinen, unenomainen, transsiin vajoava seikkailu syntyikin.

2 kommenttia:

  1. Lisättäköön, että Intia oli 1800-luvulla suosittu käsikirjoitusten löytöpaikka. Vuosisadan alussa ilmestyi muun muassa Matti Kurikan suomennos Pyhän Issan elämä (pdf). Teksti on "ote muinaiskaldealaisesta käsikirjoituksesta", jonka venäläinen Nikolai Notowitch "löysi" eräästä intialaisesta luostarista 1880-luvun lopulla.

    Jonkinlaista aikansa fantasiakirjallisuutta nämä "löydöt" olivat, ruokkivat mielikuvitusta, herättivät kiinnostusta maailmaan.

    VastaaPoista
  2. siis Kurikan suomennos ilmestyi 1900-luvun alussa.

    VastaaPoista