Jo jonkun aikaa sitten eräs kommentoija ihmetteli, miten tietokirjailijaksi itseään tituleeraava kirjoittelija saattaa kaikenlaisia huhuja ja kummia kehitelmiä blogissaan esitellä. Tuolloin puolustin itseäni kertomalla vaikeuksista Daniel Cajanuksen tarinan suomentamisessa ja jälkisanojen kirjoittamisessa. Että miten huhut, väärinkäsitykset, virheelliset teoriat ja entiset totuudet vaikeuttavat menneen populaarijulkisuuden selvittelemistä.
Eilen mainitsemani Mu-manner teetti Corto Maltese -albumin ilmestyttyä vuonna 1992 parin päivän työn ennen kuin siitä jotakin sain selville, enkä tuolloin edes eversti Churchwardin nimeä saanut selville. Nyt on haut helpommat, kiitos internetin varantojen.
Erikoisten ja hämärien teorioiden liikkuessa ajassa ja siirtyessä sukupolvelta toiselle tieto niiden alkuperästä hämärtyy ja useimmin katoaa kokonaan. Eihän kukaan kirjallisuudessa tai populaareissa jutuissa odota olevan lähdeviitteitä. (Eikä tarvitsekaan olla.)
Erityisesti katoavat teorioiden kehittelijöiden ja uudelleenesittäjien nimet. Kadonneista mantereista puhuttaessa mainitaan aina Platon, mutta muita aiheesta kirjoittaneita harvemmin.
Nämä tietämyksen rajamailla ja harmailla vyöhykkeillä kulkevat tiedot tulevat useimmiten tutuiksi aikalaiskirjallisuudesta, eivätkä klassikoista. Tuoreessa Sananjalassa (vuosikirja 52) Tiina Mahlamäki pohtii Emanuel Swedenborgin (1688-1772) ja Aleksis Kiven suhdetta.
Swedenborgin ajattelu oli 1800-luvulla suosittua. Kun Stenvall kävi Turussa 1856, hän osti Frenckellin kirjakaupasta hiljan Tukholmassa julkaistun kirjan Emanuel Swedenborgs andesyner. Suomalaisessa Kivi-tutkimuksessa Mahlamäen mukaan ostos on sivuutettu syyttä suotta, kirjan ajatuksia hiipi Kiven teoksiin.
Seitsemän veljeksen Simeonin kuumatka on Mahlamäen mukaan erityisesti saanut vaikutetta Swedenborgin ajatuksista. Aikaisempi tutkimus on painottanut korkeakirjallisuutta, muun muassa Danten helvetti-kuvauksia. Mahlamäki näkee Swedenborgin vaelluksissa planeetalta toiselle henkien saattelemana enemmän yhtäläisyyksiä Kiven kirjoittaman kanssa.
Swedenborgin taivas (Swedenborgin taivaasta olen aikaisemmin kirjoittanutkin) muistuttaa kovasti sitä, jota veljekset Jukolassa kirjan alkuluvussa pohtivat.
Swedenborgin taivas on vaikuttanut useisiin 1800-luvun kirjailijoihin, se oli ensimmäinen moderni taivas, jossa kaikki tapahtui hyvin materiaalisesti ja aistillisesti. Henget ja enkelit toimivat aktiivisesti ja inhimillinen rakkaus korostuu.
Mahlamäki kertoo, että tutkitusti Swedenborg on vaikuttanut sellaisiin kirjailijoihin kuin August Strindberg, Edgar Allan Poe, Charles Baudelaire, William Blake, Feodor Dostojevski ja Arthur Conan Doyle. Siis ei Kivi ajattelua omaksuessaan mihinkään rupusakkiin päätynyt. Ja sen Kivi-tutkimuskin voisi myöntää.
Tämä Mahlamäen artikkelikin taitaa olla osa Tarkiaisen auktorisoimien tulkintojen uudistusta. Lienee Tarkiaisen aikoihin Emanuel Swedenborg ollut samassa huudossa kuin Erich von Däniken 1980-luvulta lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti