keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Tupu, Hupu ja Lupu 60 vuotta sudenpentuina
Uusimmassa Aku Ankan taskukirjassa 374 Valiojoukko muistutetaan, että nyt helmikuussa tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä kun Aku Ankan kasvattipojat liittyivät maineikkaaseen Sudenpentu-järjestöön. Taskukirjassa on palattu alkuaikojen käytäntöön minua kirjan tarinat yhteen kehyskertomuksella. Siinä Tupu, Hupu ja Lupu osoittavat partiotaitojaan ankarissa olosuhteissa.
Ankarissa olosuhteissa pojat sudenpentu-uransakin aloittivat. Pelastusoperaatio Huurusolassa (Operation St. Bernard, WDC 125, suomeksi AA 4/1972) esittelee veljenpojat suoraan sudenpentueversteinä. Yöllä on satanut lunta, ja pojat pitävät säätä juuri sopivana POB-kokeen suorittamiselle. Pojat päättävät kutsua kenraalimarsalkan valvomaan koetta.
Aku on poikien uudesta harrastuksesta ihan pihalla. Hän käskee poikia lopettamaan sotaleikkinsä, ja lähtemään kanssansa hiihtämään.
Pojat oikaisevat väärinkäsityksen kertoen kyseessä olevan sudenpentujen hengenpelastuskokeen (POB - pelastusoperaatio bernhardinkoira), jonka suoritettuaan heistä tulisi kenraaleja. Ääni Akun kellossa muuttuu, ja hän auttaa perheen bernhardilaiskoira Pulivarin ulosviemisessä. Pulivari on kotikoiraksi kasvatettu, luontaiset alppiserkkujen pelastushalut puuttuvat siltä tyystin.
Kuten monesti myöhemmin, ovat Akun avustusyritykset tuhota poikien sudenpentu-uran alkuunsa. Sattuma puuttuu kuitenkin peliin ja pojat saavat osoittaa taitonsa oikeissa olosuhteissa. Pojat saavat samantien ylennyksen viiden tähden kenraaleiksi. Myös Pulivari palkitaan.
Poikien vieminen partioon oli Carl Barksille varmaankin tapa helpottaa lähiluonnossa tapahtuvien seikkailujen kehystä. Jo ennen Pelastusoperaatiota Huurusolassa Aku ja pojat leireilivät ja retkeilivät Calisotan jylhissä luonnonpuistoissa ja metsissä. Kun pojat olivat partiossa, ei jokaisessa tarinassa tarvinnut erikseen perustella metsään menemistä.
Esimerkiksi heinäkuussa 1950 ilmestyneessa Vacation Time -ekstrassa Aku ja pojat lomailivat kansallispuistossa pitkässä tarinassa Leirielämää (AA 7B/1955). Barks ilmiselvästi piti tällaisista luonnonarvoja ja -kunnioitusta korostavista tarinoista. Luontoa tuhonnut roistokin saatiin telkien taa.
Samaisessa Vacation Time -lehdessä oli tarina Leirinjohtaja (Aku Ankan Juhlasarjat 4 (1994), AA 41/2008), jossa pojat vaikuttaisivat jossakin partiojärjestössä olevan. Mutta tuttu kolkkahattu puuttui ja juonen perusteella leireily oli Akun työtehtävä.
Saatuaan pojat sudenpentuihin Barks ei kertalaakista muuttanut veljenpoikien luonnetta. Rasavillit kujeilijat ja lintsaajat olivat vielä olemassa. Tosin marraskuussa 1951 tarinassa Koulupinnarit (WDC 133, AA 12/1952) Tupu, Hupu ja Lupu saivat sellaisen opetuksen, että Alakoulu nro 13½ maistui sen jälkeen huomattavasti paremmin, ainakin hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti