Jatkokertomuksiin olen jo viime syyskuun lopulta lähtien puhtaaksikirjoittanut vanhoissa suomalaisissa sanomalehdissä julkaistuja kirjoja ja novelleja. Etenkin 1900-luvun vaihteessa kaunokirjallisuutta lehdissä julkaistiin paljon. Kotimaisten kirjoittajien lisäksi maailmankirjallisuuden suuruuksien, sittemmin klassikoiksi muodostuneita teoksia.
Tuolloin reilut sata vuotta sitten tavallinen sanomalehdenlukija oli nykyistä kollegaansa paljon paremmin perillä maailmankirjallisuuden uusista tuulista. Venäläiset ja ranskalaiset kirjalliset virtaukset esimerkein tulivat suomalaisten tietoisuuteen ilman eri ponnisteluja ja kirjallisia harrasteita.
Nelisivuisten lehtien novellipaikka oli yleensä toisen sivun alalaidassa. Kokonaisia romaaneja julkaistiin neljä sivua kerrallaan kolmannella ja neljännellä sivulla siten, että sivut olivat vastakkain. Lukija saattoi leikata ja sittemmin sidotuttaa leikkeistään valmiin kirjan.
Olin ajatellut, että painoladelmia käytettiin kirjan julkaisemisen jälkeen uudelleen sanomalehdessä. Että samaa työtä hyödynnettiin kahdesti eri paikoissa.
Asia olikin toisinpäin. Ensin sanomalehdessä kokeiltiin, että onko jollekin kirjailijalle tai kirjallisuustyypille kysyntää. Ladelmat tehtiin lehtiä varten, ja jos oli onnistuttu kiinnostusta herättämään, niin painettiin myös kirjana. Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes seikkaili ensin Porilaisessa 1894 (Neljän merkit, Wikiaineisto), ja kun salapoliisi kiehtoi ja kiinnosti, seuraavat ilmestyivät suoraan kirjoina.
Osa sanomalehdissä julkaistuista romaaneista jäi kokonaan varsinaisina kirjoina julkaisematta. Yksi sellainen oli saksalaisen Richard Vossin (Voß, 1851-1918) Amata. Aavetaru. Ainakaan Kansallisbibliografia ei sitä tunne. Jatkokertomuksissa sen uudelleenjulkaisin tammikuussa.
Amata ilmestyi Mikkeli -lehdessä 1901-02, saksaksi kirja ilmestyi 1901. Tammikuussa yrittäessäni etsiä teoksesta lisätietoja niitä ei tuntunut netissä lainkaan olevan. Viikon, parin välein olen kokeillut, ja tuntuu kuin olisin saanut jotakin selville hakukoneenkin toimintatavoista. Mitä etsitään, sitä laitetaan tarjolle. Ja pienetkin kyselyvirrat huomioidaan.
Ensin ystäväni Berliinistä vahvisti teoksen "olemassaolon", kappaletta oli kaupiteltu Saksan Ebayssa. Sitten teos löytyi kokotekstinä Amerikoista englanniksi. Oli käännetty tuoreeltaan, kuten suomeksikin.
Maaliskuun alkupuolella Amata on lisätty englanninkieliseen wikipedian Richard Voss -artikkeliin.
Richard Voss oli Italiaan muuttaneita saksalaisia. Monet hänen teoksistaan sijoittuivat uuteen kotiseutuun, kuten Amatakin.
Vossin Amata voisi olla lisä varhaiseen suomennettuun spekulatiiviseen fiktioon. Kirja ei tosin parin ensimmäisen luvun perusteella sellaiselta vaikuta, mutta jonkin matkaa edettyään se tekee käännöksen. Alkulukujen tapahtumiin ei edes lopussa palata.
Sirokossa ja mielenkuohuissa rasittunut päähenkilö saa kontaktin vuosituhansien taakse Neron Roomaan. Tällä momentilla uskaltaisin romaania spekulatiiviseksi fiktioksi nimittää.
* Richard Voss. Amata. Aavetaru. Jatkokertomuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti