lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kaunokirjallisia ohjelmanjulistuksia


Historialliseen sanomalehtikirjastoon on alkuvuonna lisätty 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ilmestyneitä lehtiä. Muutamat tuolla vuosikymmenellä aloittaneet lehdet ovat omaa linjaansa ja tavoitteitaan tuoneet lukijoiden tietoon myös kaunokirjallisesti. Yksi monista Matti Kurikan lehdistä, Elämä (1905-1907), kertoi omista lähtökohdistaan novellilla Kuvanveistäjä.

Toinen kaunokirjallisen ohjelman julistuksen tehnyt lehti oli Sortavalassa julkaistu Omahinen. Lehteä kustansi Konstantin Kononov, ja se ilmestyi marraskuusta 1909 joulukuulle 1910. Siis vuosikerran verran, 1909 julkaistiin vain muutama näytenumero.

Omahinen irtisanoutui näyttävästi kaikesta puoluepolitiikasta. Puolueet toivat lehden mukaan yhteiskuntaelämään vain harmia ja riitoja, tätä todisteltiin monin eri tavoin. Vedottiin muun muassa kansallisfilosofi J. V. Snellmaniin, joka kirjoitti esimerkiksi valtiollisen kiihkoilun epäedullisesta vaikutuksesta nuorison henkiseen kasvuun.

Puolueista riippumaton ei kuitenkaan tuolloinkaan tarkoittanut poliittisesti riippumatonta. Kononovilla oli selkeä, ääneenlausuttu tavoite. Kononov ja Omahinen halusivat saada raja-karjalaiset pitämään itseään suomalaisina.

Kohderyhmänä oli tavallinen kansa, se alaotsakkeessa "lukemista rajan rahvaalle" tuotiin julki.

Lehden mukaan monet Sortavalan seudun karjalaisista pitivät itseään venäläisinä. Perusteena tähän oli uskonto, ortodoksisuus yhdisti keisarikunnan suurimpaan kansaan. Luterilaisuus yhteisestä äidinkielestä huolimatta tuntui vieraalta.

Tätä "väärinkäsitystä" Omahinen pyrki oikomaan. Kieli yhdisti, ei uskonto.

Kaunokirjallisesti asiaa pyrittiin osoittamaan Santeri Jehkosen kirjoittamalla novellilla Sirpikkäissä.

Isäntä Petrisen oli täydellisesti samaa mieltä ja lisäsi vaan, että niillä kulkijoilla on aina „Suomi” kaikkikaikessa. „Suomi, Suomi, — ja vieläpä sanovat meitäkin suomalaisiksi!”

Valistuksella Petrisen isännänkin pää saatiin käännettyä, hitaasti:

Uskonnosta huolimatta ovat venäläiset venäläisiä, eikä kreikkalaisia, vaikka heidän uskontonsa on sieltä kotoisin. Toisaalta taas eivät ruotsalaiset ole koskaan suomalaisia, eivät myöskään saksalaiset ruotsalaisia, vaikka heillä kaikilla on sama uskonto. Sentähden eivät nämä rajaseudun suomalaisetkaan ole venäläisiä, vaikka heillä onkin sama uskonto kuin venäläisillä.

Kun tämä ei vielä täysin vakuutukseksi kylän isännille riittänyt, niin viittaus veroihin, päivätöihin ja sotiin sai käsitykset lopulta muutettua.

"Suomalaistamisessa" Omahisen vaikutus lienee jäänyt marginaaliseksi. Suurempi vaikutus oli Sortavalan seminaarin (1880-1940) opettajankoulutuksella.




* Santeri Jehkonen: Sirpikkäissä. Jatkokertomuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti