Tänään 1820 kreikkalainen talonpoika Yorgos Kentrotas löysi kotisaareltaan Milokselta (nykyisin useammin Melos) antiikin aikaisen kaupungin raunioista Venus-veistoksen, joka sittemmin on tullut maailmankuuluksi ikoniksi. Sittemmin Aleksandros Antiokialaisen tekemäksi tunnistettu työ oli hajonnut osiin, joista vain kaksi suurinta löytyi. Veistäjän muuta tuotantoa tai elinaikaa ei tunneta.
Tekijäksi aluksi luultiin toista, mutta kunnia saatiin oikealle henkilölle patsaan sittemmin kadonneen jalustan myötä.
Löytö hankittiin 1820-luvulla Ranskaan, Louvreen. Siellä Venus edelleenkin on yhtenä vetonauloista.
Maailmankuulu Milon Venuksesta ei tullut sattumalta. Napoleonin sotien jälkiseurauksena Louvre joutui 1815 luopumaan aikasemmasta Venus-vetonaulastaan, sittemmin Medicien Venuksena tunnetusta patsaastaan. Sen italialaiset pakottivat luovuttamaan takaisin.
Ranskalaisille Venuksen menetys oli suuri arvovaltatappio. Kun uusi Venus-patsas 1820 löytyi, ja se saatiin Louvreen hankituksi, alkoi rummutus.
Uusi Venus-löytö oli tietenkin paljon hienompi ja esteettisesti kauniimpi kuin italialaisten viemä Venus. Joutikin pois Louvresta tuo Milon Venuksen myötä B-luokkaistunut naiskauneuden kuvaaja. Nyt Louvressa oli taas esillä maailman ykkös-Venus.
Varsinainen taidepoliittinen manööveri siis tehtiin, tai oikeammin taide joutui välikappaleeksi ulkopoliittisen arvovallan mittelössä.
On Aleksandros Antiokialaisen teoksella kiistämättömät esteettiset arvonsa. Mutta sen ikoniudella on poliittiset juuret.
(kuva Ricardo André Frantz/Wikimedia Commons)
Näinhän se. Ranskalaiset ovat uskomattoman taitavia hypettämään haltuunsa joutunutta kulttuuriomaisuutta. :-)
VastaaPoistahypettäminen -- se sana olisi minun pitänyt tekstiin mukaan laittaa.
VastaaPoistasitähän se oli.