Tähän aikaan vuotta Albert Edefeltin syntymäpäivänä (s. 1854, k. 1905) sopii hyvin esiteltäväksi Ahomansikoita (Smultron, 1890) - teoksen suomenkieliseksi nimeksi on vakiintunut Mansikoita (Jordgubbar). Ensimmäistä kertaa taulu oli esillä Pariisissa, Galerie Georges Petitissä joulukuussa 1890, siellä nimellä Les fraises (Mansikoita).
Kuvastakin tunnistettavaisti samoissa maisemissa Edefelt maalasi saman vuoden alkusyksystä Kantelettaren innoittaman, tunnetumman Kristuksen ja Mataleenan.
Paikka on Edelfeltin Haikon ateljeen tuntumasta. Ateljee valmistui 1883 ja siellä Suomen kesä ikuistui kankaille. Talvisin Edelfelt oli maailmalla, erityisesti Pariisissa.
Samana vuonna ateljeen kanssa valmistui Virginie, nyttemmin Anna Kortelaisen saman nimisen teoksen (Tammi 2002) myötä tarkoin taustoitettu maalaus. Maailman metropoleissakin oli viehkot puolensa.
Maaliskuussa Edelfelt ja pohjoismainen taide oli saanut kehuja Ranskan Sociétè Nationale des Beaux-Artsin puheenjohtaja Meissonier'lta. Edelfelt oli seuran jäsen, ja kehut perustuivat "akateemisten, vuosisataisten konventioiden" puutteeseen. Pohjolan taiteilija oli vapaampi, vilpittömämpi ilmaisemaan kuin keski-eurooppalainen kollegansa.
Mansikoiden aikaan pysyvä asuminen Pariisissa alkoi olla lopuillaan, tosin ateljeestaan siellä Edefelt ei koskaan luopunut. Vaimo Ellan de la Chapellen (pariskunta vihittiin 1888) toivoi elämää Suomessa, jonne pysyvämmin palattiin 1891.
Näinä heinäkuun päivinä ahomansikat ovat parhaimmillaan. Lienevätköhän Meissonier'n maaliskuussa lausumat sanat vaikuttaneet humoristiseen aihevalintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti