De Maupanssantin elämä jäi lyhyeksi, 42-vuotiaana hän yritti itsemurhaa ja passitettiin mielisairaalaan, jossa hän seuraavana vuonna kuoli. Taudin alkusyyksi on arveltu parikymppisenä saatua kuppaa.
Suomalainen lehdenlukija oli reilut sata vuotta sitten hyvin perillä ranskalaisen kirjallisuuden uusista suuntauksista. Paljolti käännösnovellit ja -kertomukset lehdille tulivat kirjailijoiden, muun muassa Juhani Ahon, Eino Leinon ja Kasimir Leinon kautta.
Pääsääntöisesti luonnonläheisesti ja naturalistisesti kirjoittava de Maupassant sai suosiota suomalaisilta. Siten kai suuri sanomalehdissä julkaistu novellimäärä on ymmärrettävä.
Kirjoinakin novelleja julkaistiin. Kansallisbibliografian mukaan ensimmäinen suomenkielinen de Maupassant-kirja oli Veljekset (Edlund 1890). Mutta seuraava Suomessa julkaistu oli vasta 1907 julkaistu Kasimir Leinon suomentama ja valikoima Valittuja novelleja 1-2 (Kansa 1907).
Novellit eivät ilmeisesti innostaneet kirjakauppaan saakka lähtemään.
Jatkokertomuksia- ja tässä blogissa olen tähän mennessä julkaissut seuraavat vanhat suomennokset:
* Horla (neljä osaa, Päivälehti 1902)
* Kauppaansa katuva (yksi osa, Mikkeli 1901)
* Kekäle (yksi osa, Mikkelin Sanomat 1901)
* Kotiintulo (yksi osa, Savo-Karjala 1888)
* Kuka tietää? (yksi osa, Päivälehti 1890)
* Kuolemaantuomittu Monacossa (yksi osa, Suomi - kuvalehti kansalle 1892)
* Kuutamo (yksi osa, Koitar 1901)
* Kylpymatkani (yksi osa, Päivälehti/Kaunokirjallinen lisälehti 1902)
* Miss Harriot (yksi osa, Mikkelin Sanomat 1901)
* Muinoin. (yksi osa, Päivälehti/Kaunokirjallinen lisälehti 1902)
* Paholainen (yksi osa, Porilainen 1894)
* Ristiäiset (yksi osa, Päivälehti/Kaunokirjallinen lisälehti 1902)
Ensi viikolla Jatkokertomuksissa on vuorossa kolme de Maupassantia: Kuoppa, Eräs perhe ja Kevätilta.
Näistä mainituista omina nimekkeinään on julkaistu kaksi. Miss Harrietin julkaisi 1909 Karisto Kirjallisia pikkuhelmiä-sarjassaan. Kuka tietää novellin julkaisi mainiossa Novella-sarjassaan viime vuonna Prometheus Anu Partasen uutena suomennoksena.
De Maupassantin tekstit ovat innoittaneet suomalaisten kirjailijoiden lisäksi muitakin suomalaisia taiteentekijöitä.
Vuonna 1947 Toivo Särkkä ohjasi de Maupassantin romaaniin Une vie, joka suomennettiin ensimmäisen kerran Elämän tarinaksi (suom. Martti Wuori, Ahjo 1918). Särkkää elokuvantekoon innoittanut suomennos taisi olla kuitenkin Olavi Linnuksen suomennos Naiskohtalo (Lehtipaino 1945). Naiskohtaloita-elokuvan naispääosaa esittänyt Eeva-Kaarina Volanen sai suorituksestaan Jussi-patsaan.
1980-luvulla Marja Rankkala ja Johanna Rajamaa dramatisoivat kokonaisen kuunnelmasarjan (Yle 1984-1987) de Maupassantin novelleista.
Viimeksi de Maupanssantia laajemmin on esillä pitänyt myös Yleisradio esittämällä YLE Teemalla ranskalaista tv-sarjaa Maupassantin tarinoita.
Kestäviksi tarinat ovat osoittautuneet.
Gallican Twitter-päivityksessä sattui juuri olemaan linkki heidän de Maupassant -kokoelmaansa. Niille, joiden kielitaito riittää alkuperäiseen. Minulla ei, viiden vuoden opinnot 1980-luvulla lähes täysin poispyyhityt.
VastaaPoistaKiitos linkistä. Voi tuolla ainakin kuvituksia katsella :)
VastaaPoistaYksityisesti olen jatkokertomuksista saanut palautetta, ettei "vanhaa" suomea jaksa lukea.
Eli kielelliset ympäristöt ottavat aikansa, vaikka ei ulkomaasta olisikaan kyse.
Valitettavasti ranskalaisen siviystyksen puute ja tunteminen on Suomessa huutavat. Ennen, noin roheet sata vuotta sitten, tavallinen lehdenlukia oli kohtuulisesti selvillä ranskalaisen kulttuurielämän tapahtumista ja sisällöstä. Nykyisin eivät ns. sivistyneetkään ihmiset tiedä siitä juuri mitään - valitettavasti!
VastaaPoistaNiin on käynyt, Oscar, niin on käynyt. Mielellään olisi paremmin perillä, mutta mistäpä seurata?
VastaaPoista