torstai 4. elokuuta 2011

Barack Obama 50 vuotta


Tänään Yhdysvaltain presidentti Barack Obama täyttää 50 vuotta. Valkoisen talon sivuilla ei tätä kirjoitettaessa mainita miten juhlapäivää aiotaan viettää. Sen verran kerrottiin, että eilen Venäjän presidentti Medvedev oli soittanut ja toivottanut onnea. Tärkeämpänä asiana puhelinkeskustelussa oli kuitenkin ollut neuvottelut Venäjän WTO-jäsenyydestä.

Ehkä nyt on hetkinen Obamallakin huoahtaa kun velkakatto-ongelma on saatu jonkinlaiseen järjestykseen. Vaikka sellainen kuva halutaankin antaa, että presidentti työskentelee täysillä juhlapäivänäänkin. Ei ole lahjakeinutuoliin istumassa kuuntelemaan lahjaseinäkellon tikitystä.

Obamaan sopii hyvin Kari Palosen valtio-opin johdantokurssilla korostama, että jokaisessa asiassa on potentiaalisena läsnä poliittinen puoli.

Ajateltakoon nyt syntymäpäivänä vaikka Obaman syntymää. Obama syntyi Havaijilla 4. elokuuta 1961 kenialaiselle isälle ja kansasilaiselle äidille. Syntymäpaikka ja siitä kirjoitettu syntymätodistus on kiistetty. Jupakka on käyty julkisuudessa läpi peräti kahdesti.

Republikaanit olivat ennen Obaman valintaa ajamassa muutosta presidentin kelpoisuusehtoihin jotta itävaltalaissyntyisellä Arnold Schwarzeneggerillä olisi mahdollisuus osallistua vaaleihin. Tarvittavaa laajaa kannatusta ajatukselle ei kuitenkaan saatu.

Yhdysvaltain perustuslaissa määritellään, että presidentin täytyy olla syntyperäinen maan kansalainen ("natural-born citizen"), ja lisäksi vähintään 35-vuotias.

Asiasta on kiivailtu ikään kuin Barack Obama tai hänen vanhempansa olisivat vajaat viisi vuosikymmentä sitten tehneet jonkin huijauksen.

Entä jos Obama olisikin syntynyt jossakin ulkomailla?

Hänen äitinsä oli Yhdysvaltain kansalainen, joten syntymäpaikasta riippumatta pikku Barack olisi saanut Yhdysvaltain kansalaisuuden syntyessään. Ilman mitään epäselvyyksiä tai poikkeuksia. Olisi ollut syntyperäinen kansalainen joka tapauksessa, ja siten oikeutettu tulemaan maansa presidentiksi.

Jokaisessa asiassa on potentiaalisena läsnä mahdollisuus politiikan tekemiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti