Tänään on muistojuhlien päivä. Juhani Ahon 150-synttäreiden kunniaksi kehoitan lukemaan hänen novellinsa Mennyttä kalua. Siinä pohjoissavolainen maalaismaisema luontevasti asettuu kansainvälisen taidemaailman taustaksi.
Yhdysvaltain Syyskuun yhdennentoista päivän iskuista on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta, ja sen muistoksi Vastapaino on sivuillaan julkaissut sähköisenä pari kuukautta iskujen jälkeen julkaistun Mikko Lehtosen teoksen Syyskuun yhdennentoista merkitys (pdf, Vastapaino 2001). Vaikka teos on kirjoitettu tuoreeltaan, niin analyysi on ajan kulumisesta huolimatta edelleen tuoretta.
Lehtonen on käsitellyt iskujen luonnetta reilusta kolmestakymmenestä eri lähtökohdasta. On todellisuus ja sen tulkinnat, näille jälkimmäisille ei juurikaan olla saatu lisää faktoja iskupäivän jälkeen. Kerrottiinhan heti syyllisen olevan Osama bin Laden. Komiteat ja tutkimusryhmät ovat istuneet, mutta muuta faktaa ei ole tarjottu.
Iskupäivänä ja sitä seuraavana viikkona television äärellä istuneet saivat vähtäväkseen kuvaa. Lehtonen toteasikin, että torniin törmäävästä lentokoneesta tuli ikoni, ja todella nopeasti. Toimittajilla ei ollut juurikaan analysoitavaa tapahtumista. Laatujournalismiin ei pystytty tiedonpuutteessa.
Petri Sarvamaa olisi nyt sopivasti pulskistunut kolmannen kauden kansanedustaja, jos hän 11. syyskuuta 2001 olisi voinut selkeästi ja yksiselitteisesti kertoa mitä Yhdysvalloissa oli tapahtunut ja miten meidän suomalaisten siihen tulisi suhtautua. Mutta ei voinut, hän jumiutui kertomaan perättömiä huhuja Osama bin Ladenin kuolemasta. Eikä ole kansanedustajakaan, yrityksistä huolimatta.
Yksi Mikko Lehtosen vajaat kymmenen vuotta sitten tekemä huomio oli, että iskuista ei kerrota vitsejä. Parin kuukauden aikana ainoa hänen kuulemansa oli seuraava:
»Miksi Yhdysvallat hävisi Afganistanille sakissa?
Koska siltä puuttui jo avauksessa kaksi tornia.»
Huumorihan on ahdistuksen lievittäjä, ja sellaiseen olisi luullut olevan tarvetta tässä(kin) tapauksessa.
Yritin googlata josko vitsien kerronta olisi herännyt jossakin vaiheessa. Ei näytä olevan. Muutamia lyhyitä koosteita on, mutta pääosa kärkipään tuloksista kertoo miten joku on tyrmistyttänyt kertomalla niitä julkisesti.
Stand up-koomikko buuattiin lavalta hänen aloittaessaan "Minulla olisi 911 vitsiä kerrottavanani". Ruotsin ulkoministeri pyytää Yhdysvalloilta anteeksi Ola Salon letkautettua keikallaan "toivottavasti tuo kone ei ole matkalla tänne, vaan kohti Valkoista taloa".
Kun keskustelupalstalla joku on avannut uuden ketjun 9/11-vitsejä varten, ketju on täyttynyt kommenteista, että "tämä ei ole vitsailun aihe, tyhmä".
Olisiko käynyt niin, että vitsiniekkojen energia on purkautunut salaliittoteorioissa? Nehän ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttuneet salonkikelpoisemmiksi.
Itse tapahtumista ei siis vitsailla. Sen sijaan näistä kehitellyistä salaliittoteorioista sopii kertoa vitsejä. Suomessa esimerkiksi Ismo Leikola on.
Sebastian Nybergiin voi luottaa. Juuri sarjakuvallisesti kommentoi romahtavien pilvenpiirtäjien ja OMG-huudahduksen suhdetta: Bassen bästa, 9/11, en psykoanalys.
VastaaPoistaKorjattu linkki Basses bästa, 9/11, en psykoanalys.
VastaaPoista